Olavinlinna
Olavinlinna säilyi mielessäni läpi lapsuusajan jonkinlaisena eksoottisena, kaukaisena paikkana, jossa historia ensimmäisen kerran kosketti konkreettisena elämääni. Olin silloin 10-vuotias, kun isäni halusi tehdä lomallaan muistelumatkan niihin paikkoihin, joissa hän oli sodan aikana asunut tai käynyt. Hän otti meidät kolme vanhinta lastaan mukaansa, nuorimmat jäivät äidin hoiviin kotiin. Matka suuntautui Savonlinnan kautta aina Joensuuhun asti. Isäni oli joutunut suorittamaan asepalvelustaan talvisodan jälkeen puoli vuotta Kontiolahdella, ja lomillaan hän pääsi tutustumaan lähiseutuihin. Matkustimme näihin isälleni merkittäviin paikkoihin. Olavinlinnasta muistan hämärästi kivisiä seiniä ja varsin pelottavan venematkan itse linnaan, sillä kapeassa salmessa on kova virtaus. Vene vaikutti huteralta ja vesi tuntui synkältä.
Joskus paljon myöhemmin aina silloin tällöin haikailin ja olisin halunnut vierailla uudestaan linnassa. Savonlinnan opperajuhlat alkoivat kiehtoa, kun mediassa puhuttiin oopperajuhlista, joilla tuntui käyvän koko Suomen eliitti ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Onnekkaan sattuman kautta tapasin muutama vuosi sitten lapsuudenaikaisen ystäväni vuosikymmenten takaa. Ystäväni nuorin veli lauloi Savonlinnan oopperan kuorossa ja näin minullekin tuli tilaisuus päästä ystävän kanssa oopperaan ja nähdä uudelleen tuo mystinen linna.
Viime kesänä olin todella utelias kuin lapsi kun näin jälleen linnan junan ikkunasta. Linna vaikutti kaukaa katsottuna paljon pienemmältä kuin olin muistanut. Kun lähestyimme Olavinlinnaa, sen kauneus tyrmäsi: sopusuhtaiset kolme tornia, linnan ylevyys ja miten se seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään pienellä kalliosaarella. Saatoin aistia linnan muurien sisältä monenlaisia kohtaloita.
Tänä kesänä halusin näyttää toiselle ystävälleni tuon Savonlinnan charmin. Ystäväni tuli käymään Suomessa heinäkuun alussa ja sopivasti ehdimme myös oopperajuhlille katsomaan Verdin Otelloa. Oopperaesitys vanhassa linnassa oli elämys, jota ystävänikin ihasteli. Otellosta jäi mieleen hieno puvustus ja lavasteet sekä kokonaisuus, mutta erityisesti minua liikutti Otellon vaimon Desdemonan roolissa sinä iltana esiintyneen Yana Kleyn mahtava ääni ja äänen monet vivahteet, joilla hän ilmensi surua ja pettymystä mieheensä.
 |
Isäni ottama kuva Olavinlinnasta. Seisomme veljeni kanssa sillalla, olisiko kyseessä rautatiesilta?
|
 |
| Oopperavieraat saapumassa linnaan. |
 |
| Vuosisatoja sitten linnan välittömään läheisyyteen muodostui pieni kylä. Nykyään Savonlinnan kaupunki on levittäytynyt laajalle alueelle. |
 |
Kasinosaarelle perustettiin 1900-luvun alussa Olavin kylpylä ja Kasino 1896. Yövyimme Kasinosaarella ja kävimme kuvaamassa aamuvarhain saaren ympäristöä.
|
 |
| Kasinosaarelle johtaa kävelysilta Hopeasalmen yli. Asemalta ja kauppatorilta on matkaa saarelle vain noin 300 metriä. Saarella on hotelli, Wanha Kasino ja Savonlinnasali. |
 |
| Savonlinnasali valmistui Wanhan Kasinon viereen vuonna 2002. |
 |
| siltoja... |
 |
| ja siltoja... |
 |
| ja lisää siltoja.. |
 |
| siltoja saarelta toiselle.. |
 |
| Savonlinnan maisemaa hallitsee taustalla näkyvä vuonna 1878 valmistunut Tuomiokirkko. Savonlinnan pikkukaupungissa on asukkaita runsaat 35 000. Olavinkatu on kaupungin pääkatu, ja se jatkuu linnaan saakka. Kaupunkiin pääsee junalla, joka pysähtyy aivan kauppatorin läheisyyteen. Pikkukaupungin etuihin ja viehättävyyteen kuuluu sen pienuus ja se, että etäisyydet ovat kaikki käveymatkan päässä. |
 |
| Kuva on vuodelta 1937. Kuvasta näkyy miten ennen sotia Savonlinnan kaupunki oli vielä hyvin puutalovaltainen kaupunki. Vain muutama kivirakennus on valmistunut, mutta kuvasta näkyy miten vesistöt ympäröivät kaupunkia joka puolella. Olavinlinna ei mahtunut kuvaan. Se sijaitsee ylhäällä kuvan oikealla puolella. |
 |
| Kauppatorin laidalla, osittain veden päälle rakennettu kalastajan koju oli elämys. Helsingissä paistetut muikut ovat vain kalpea varjo oikeista tuoreista voissa paistetuista ja aamulla pyydystetyistä tuoreista savolaisista kaloista. Ne maistuivat taivaallisen herkullisilta. Se oli jopa nautinnollisempi kokemus kuin suklaan- tai jäätelönsyöti. Jo pelkästään muikkujen takia jää kaipaamaan tuota kesäistä pikkuparatiisia. |
 |
| Sää vaihteli tunnista toiseen, mutta vain kerran mustat pilvet syöksivät rankkasateen maahan. Olimme juuri sillä hetkellä nauttimassa sisätiloissa muikkuja. Sateen ropina ravintolan kattoon toi mieleen lapsuuden muistoja sadepäiviltä, jolloin kiipesin kesämökin vintille lueskelemaan ja samalla kuunnellen sateen rytmikästä ropinaa. Vuosien takaisen sydänystävän läsnäolo ja illan odotus loivat sanoinkuvaamatonta ilon- ja onnentunnetta. Hyvän ystävän seurassa ei aina tarvita edes sanoja, vain lämpö, samanlainen huumori ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat tärkeitä. Tämä Savonlinnan reissu oli monella tapaa avartava ja katkeran suloinen matka. Ystävyytemme lujittui, vaikka välillä jouduimmekin kiireen ja väärinymmärrysten vuoksi pieniin konflikteihin. Savonlinna säilyy sydämessäni pienenä onnen ja harmonian keitaana, jonne on aina mukava palata ajatuksissaan. |
