Translate

2.9.2015

Helsingin yliopiston avajaiset

Helsingin yliopiston juhlalliset avajaiset vietettiin elokuun viimeisenä päivänä, viime maanantaina. En ollut koskaan vaivautunut opiskeluaikanani osallistumaan näihin juhliin. Nyt alumnina halusin hähdä miltä se näyttää ja minua kiinnosti myös kuulla pääministeri Juha Sipilän puhetta.


Tämä A. Edelfeltin maalaus Helsingin yliopiston juhlasalin takaseinällä kuvaa vanhaa juhlallista perinnettä yliopiston professoreiden juhlakulkueesta. Alkuperäinen maalaus tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa ja yliopiston juhlasaliin osuneen pommin tuhotessa alkuperäisen teoksen. Nykyinen teos on maalattu alkuperäisten piirrosten pohjalta.


Juhlapuheissa rehtori Jukka Kola korosti sitä, että yliopiston täytyisi olla ensisijaiseti  edelläkävijä ja sen pitäisi muuttaa sekä Suomea että maailmaa paremmaksi. Opiskelu on pitkäjänteistä työtä,  ja hyviä tuloksia voidaan saavuttaa vain ahkeralla puurtamisella, pikavoittoja on turha kuvitella saavansa. Hän surkutteli sitä, että miksi valtion säästöjen pitää kohdistua juuri yliopistoihin. 

Sipilän puheesta jäi mieleeni yliopistojen kasvatustyö ja yhteistyö hän korosti myös akateemista yrittäjyyttä ja sitä että hallitus ei voi elää velaksi ja painotti että nyt on vaan pienemmällä rahalla  tultava toimeen. Niukkuus voi nostaa myös luovuutta esiin!  Pitää luopua vanhoista toimintatavoista ja  yrittää ylittää itsensä!

Euroopan komission tutkimus-, tiede- ja innovointikomissaari Carlos Moedas painotti yliopistojen tärkeimpien  tehtävien olevan avoimuus ja yhteistyö. Hän lopetti puheensa lainaten oman yliopistonsa Harvardin rehtorin neuvoihin aloitteleville opiskelijoille:  Muistakaa että teidän tulee epäonnistua, epäonnistua ja epäonnistua, mutta niiden epäonnistumisien kautta voitte vihdoin saavuttaa menestystä. Ei siis pidä masentua epäonnistumisista vaan jatkaa opiskelua sinnikkäästi.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puolesta historian opiskelija Mari Lehtoruusu puhui omista opiskelukokemuksistaan ja sanoi aina silloin tällöin miettineensä että miksi opiskella historiaa, mitä hyötyä siitä on nykyään, mutta hän totesi että nykymaailman ongelmat tiedosten on hyvä että on oppinut tieteellisen tiedon argumentoinnin ja hänen mukaansa koulutetuilla ihmisillä on myös velvollisuus keskustelemalla yrittää ratkaista maailmanlaajuisia ongelmia ja lisätä kansalaisten tietämystä, sillä sosiaalinen media levittää kaikenlaisia harhaoppeja ja niitä vastaan pitää osata taistella. 

Professori Jaana Hallamaa korosti yliopiston tehtävän olevan lähinnä tuottaa totuutta eikä suinkaan ensisijaisesti elinkeinoelämän tarpeisiin maksettua tietoa. 



Pääministeri Juha Sipilän aloittaessa puhettaan kaksi nuorta naisopiskelijaa nousi eturivissä pystyyn ja alkoi huutaa: "Koulutus on kusetus" ja he heiluttivat Sipilän mainoskuvia. Kaksi turvamiestä poisti tytöt ripeästi pois salista.




Kohta salin toisesta päästä lähes eturivistä nousi kolme nuorta seisomaan ja he heiluttivat Sipilän kuvia ja huusivat samaa iskulausetta. Turvamiehet poistivat nämäkin nuoret varsin näyttävästi pois salista. Sipilä jatkoi puhettaan kylmän rauhallisesti. Hän ei edes nostanut katsettaan kohti nuoria, vaan puhui tauotta. Itseltäni Sipilän puheen sisältö jäi hämäräksi, sillä minua suretti Sipilän puolesta tämä nuorten protesti. Ei ole Sipilän syytä, että maa on tässä tilassa ja hän on kuitenkin laittanut itsensä likoon ja yrittää tosissaan pelastaa Suomen hyvinvointivaltiota. Nuoret ovat ehkä tottuneet liiankin hyvään elintasoon ja tietenkin luopuminen saavutetuista eduista koskettaa kaikkia, mutta on vaan tingittävä elintasostaan muutamia vuosia. Juttelin myöhemmin parin nuoren opintonsa aloittavan tytön kanssa ja he olivat myös järkyttyneitä tapahtuneesta ja uskoivat näiden nuorten olevan joitakin katuräyhääjiä. Mitä mahtoivat ajatella kaikki vanhan kaartin professorit ja tohtorit? Suomalaiset ovat yleensä tyynen rauhallisia eikä heidän kasvoiltaan voi koskaan lukea mitä he ajattelevat, mutta toki juhlan tunnelma ainakin minun kohdaltani meni osittain pilalle.





Juhlan lopuksi tohtorit poistuivat juhlasalista kulkueena rehtori Jukka Kolan johdolla lambadan tahdissa. Verrattuna Edelfeltin maalaamaan perinteelliseen juhlakulkueeseen, nykyaikaiseen käytäntöön erona tullut naisten läsnäolo, mutta vaatetus on edelleen juhlallisen arvokkaan mustaa vaikkakin nykyaikaista, myös rehtorin punainen viitta viittaa entisaikojen perinteeseen.







Opiskelijat valmistautuivat lukuvuoden alkuun karnevaalitunnelmissa. Nykyajan nuoret osaavat juhlia eri tavalla kuin minun aloittaessani opintoja. Nämä nuoret ovat matkustelleet jo lapsesta lähtien ja he ovat hyvin kansainvälistynyttä ja iloista joukkoa. Ei tarvitse pelätä tulevaisuuden puolesta, nämä nuoret ottavat paikkansa ja vastuun paremman maailman puolesta. Ihailin varsinkin nuorta Mari Lehtoruusua. Uskon että hänestä kuullaan vielä. Ihailen myös kaikkia tohtoreita, jotka ovat saaneet aikaiseksi väitöskirjan. Siihen on tarvittu monien vuosien uutteraa työtä ja älykkyyttä ja varsinkin motivaatiota ja sinnikkyyttä. Onnea kaikille entisille ja tuleville tohtoreille! Heidän ansiostaan maailma on muuttunut jo nyt monessa suhteessa paremmaksi paikaksi elää. Onneksi puolueet ovat myös taistelleet yhtenäisten koulutusmahdollisuuksien puolesta ja naisliikkeet naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien puolesta. Suomi on päässyt pitkälle tasa-arvon toteutumisessa ja voimme olla esimerkkinä useille kehitysmaille.







1.9.2015

Muistoja viime kesältä

Syksy saapuu ja ajattelin tehdä yhteenvedon tämän kesän tärkeimmistä itseäni koskettavista tapahtumista.  Mitä jäi mieleen ja mikä liikutti, mitkä päivät erottuivat jokapäiväisestä ajanvirrasta.

Kesäkuu


Matka Etelä-Ranskaan erottuu selvästi:  Nizza ja Hyèresin upea huvila sekä oman perheen seura. Se muisto sykähdyttää edelleen. Giensin korkeat ja teräväreunaiset jyrkät kalliot ja alhaalla vellovat tyrskyt.











Heinäkuu

  Savonlinnan opperajuhlat oli huippukokemus heinäkuussa.  Kaupunki, lapsuudenajan ystävät, upea majatalo Lossiranta Lodge aivan linnan juurella ja itse oopperaesitys hurmasivat ja jättivät syviä muistijälkiä.  Boris Godunovan roolissa esiintyi Matti Salminen ja hän sykähdytti vanhenevana ja synnintunnoissa rypevänä tsaarina oopperan viimeisessä jaksossa.


Tämän kuvan on ottanut Soila Puurtinen ja se on julkaistu 15.7.2015 Aamulehdessä.

Väliajalla yleisö nautti virvokkeita ja ihaili linnan jykeviä muureja.



Lossiranta Lodge-majatalosta aukeni unohtumaton näköala suoraan Olavinlinnaan

Elokuu


 Helteet  ja kauniit kesäsäät tulivat vihdoin ja minä ihastuin Suomenlinnaan. Matka saarelle kestää vain runsaat 10 minuuttia ja kuitenkin siinä ajassa pääsee aivan erilaiseen maailmaan. Saarella tuntee historian läsnäolon hyvin voimakkaasti. Meri on joka puolella, turisteja on kiinoisaa katsella ja seurata, saarelta saattaa löytää myös rauhallisia paikkoja.













Suurta iloa olen saanut tämän kesän kuluessa kokea lukiessani iltaisin muutaman sivun verran Michel de Montaignen Esseitä-teossarjaa. Tätä teosta on turha lukea nopeasti kuin romaania, sitä pitää lukea hitaasti ja ajatuksella. Hän itse uhrasi elämästään 20 vuotta teosten kirjoittamiseen. Lähes viisisataa vuotta sitten elänyt Montaigne kirjoitti linnansa tornihuoneessa elämänfilosofiansa kolmeen jykevään teokseen, joista kaksi ensimmäistä osaa sisältävät jo yli tuhat sivua. Montaigne sai kasvatuksen humanististä aatesuuntaa mukaellen ja hänen ensimmäinen kotikielensä oli latina. Esseissä hän lainaa paljon viisautta antiikin kirjailijoilta ja filosofeilta sekä käyttää omia elämänkokemuksiaan esimerkkinä omista havainnoistaan elämän kaikilta osa-alueilta. Hän kirjoittaa minä-muodossa ja hänen äänensä tulee hyvin lähelle, aivan kuin hän puhuisi suoraan ystävänä ystävälle. Nämä hänen ajatuksensa ovat saaneet tämän kesän tuntumaan täyteläiseltä. Joskus pitää etsiä menneisyydestä sielunkumppaneita, jollei löydä ketään omalta aikakaudeltaan. Tämä nykyinen materialistinen maailma tuntuu toisinaan vieraalta. On unohdettu ihmisen todellinen luonto: olemme fyysisen olomuodon lisäksi myös henkisiä ja spiritualistisiä olentoja.