Jatkoin sunnuntaina katukuvausta, mutta vaihdoin kaupungin kadut puistobongaukseen. Löysin kirjastosta muutamia kuukausia sitten
Elina Nummen toimittaman teoksen:
Vihreät sylit. Kävelyretkiä Helsingin puistoihin. Hieno opas puistojen historiaan, kasvillisuuteen ja selkeät kartat puistoista. Kirjan avulla voi helposti löytää eri kaupunginosien rakenteen ja puistojen sijainnit. Aikomuksenani onkin kuljeskella turistina omassa kaupungissani ja tutustua Helsingin tutemattomiksi jääneisiin alueisiin. Pidän kirjaa oppaana tulevien kuukausien ajan ja tarkkailen ja valokuvaan Helsingin erilaisia puistoja vuoden kiertokulun mukaisessa asussaan. Kevään ensimmäiseksi puistoksi valikoitui Roihuvuori, sillä kirsikkapuut kukkivat siellä runsaina toukokuussa.
Opastetut puistokävelyt ovat olleet suosittuja kaikkialla maailmassa, niinpä myös Helsinki kävi hakemassa mallia Lontoosta. Puistokävelyt alkoivat täällä vuonna 2003
rakennusviraston toimesta. Ajatuksena oli, että puistotiedon avulla asukkaat kokisivat kaupungin puistot omakseen ja myös vaalisivat niitä.
Puistokävelyistä tiedotetaan
Luontoretkikalenterissa ja lehtien Minne mennä tänään -palstoilla. Helsingin puistoilla on myös fanisivu Facebookissa. Elina Nummen opaskirjan ohjeiden mukaan ei tarvitse odottaa opastetuille retkille pääsyä, vaan kirjaa tutkimalla voi tutustua puistoihin oman aikataulun mukaisesti.
Roihuvuoren alueet ovat kuuluneet aikaisemmin Herttoniemen kartanon maihin. Alueelle lohkottiin uusi päärakennus vuonna 1793 joka tunnetaan nimelta Strömsin kartano. Roihuvuoressa kasvaa paljon jalopuita kuten tammia ja saarnia ja ne lienevät kartanoiden vaikutusta. Tammisalon kanavan vaiheet liittyvät alueen kartanohistoriaan. Roihuvuori liitettiin Helsinkiin vuonna 1946 ja silloin Roihuvuorta kutsuttiin Itä-Helsingiksi.
Roihuvuori on puistomainen kaupunginosa ja lapsille on lukuisia viheralueita ja leikkipaikkoja, joilla on satuihin viittaavia nimiä.
Puistot:
Kirsikkapuisto
Leikkipuisto Tuhkimo
Japanilaistyylinen puutarha
Peukaloisen puisto
Satumaanpuisto (Keijukaispuisto)
Porolahdenpuisto
Kirsikkapuisto sijaitsee aurinkoisella rinteellä lähellä vesitornia. Japanilaiset lahjoittivat vuonna 2009 152 kirsikkapuuta istutettavaksi Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Puut ovat rusokirsikoita, Prunus sargentii.
Hanami, suomeksi kukkien katseleminen, on Japanin merkittävin vuotuinen kansanjuhla. Hanamia on alettu viettää japanilaisen perinteen innoittamana Roihuvuoressa vuodesta 2008 lähtien.
Japanilaistyylinen puutarha
Pieni sammalmetsikkö puiston pohjoispuolella on nimeltään
Mustan kilpikonnan puistometsä, jossa kilpikonna hoitaa metsikön vesitaloutta pitämällä sammalet ja muun kasvillisuuden vihreänä ja elinvoimaisena.
Porolahden puistossa:
Tammisalon kanava oli oli auki vielä 1800-luvulla, mutta rehevöityi ja kasvoi umpeen. 2001 se avattiin vanhaan loistoonsa. Kanavassa voi meloa ja soutaa, mutta moottoriveneiden käyttö on kiellettyä.
Kanavan ylittävän sillan kohdalla kasvaa mahtava ikivanha saarni. Sitä ei ollut helppo löytää, mutta eräs ystävällinen lintubongari osoitti paikan sillan läheltä. Hän myös kertoi, että puu on ainakin yli 300 vuotta vanha.
Saarnin, Fraxinus excelsior, paksu runko oli paikoin sammalen peitossa, mutta puu teki jylhyydellään vaikutuksen. Sitä pitää seurata pitkin kesää ja myöhemmin syksyllä. Saarnin mustista silmuista tulevat esiin ensin pienet kukat ja vasta sitten lehdet, jotka muistuttavat pihlajan lehtiä.
Vaahteran heleä viheryys ihastutti.
Porolahden koulu sijaitsee lähellä puistoa ja siihen liittyy paljon erilaisia muistoja opettajan työni alkuajoilta. En ollut käynyt paikalla vuosikymmeniin, niinpä mieleeni palautui monia tapahtumia. Muistin pienen Eveliina-tytön, jota kiusattiin sen vuoksi, kun hän oli hiukan pikkuvanha ja etevä tyttö. Muut tytöt eivät huolineet häntä leikkeihinsä ja pitkän puhuttelun jälkeen tytöt ottivat Eveliinankin mukaan, kun luin heille koulun sääntöjä. Muistan myös miten yläasteen pojat syljeskelivät käytävän ylätasanteelta alakerrokseen. Eräs opettaja sai silmänsä mustaksi, kun oppilaat työnsivät oven kiinni hänen astuessaan luokkaan. Koulun rehtoria muistelin lämmöllä. Hän oli erittäin ystävällinen vanhanajan herrasmies, ehkä yksi parhaista mitä vaellusvuosieni aikana kohtasin.
