Anna Brameshuber os. Penttilä, lyhyt elämäkerta

Anna, Max ja Armin

Vaarillani Emil Penttilällä oli kaksi sisarta: Anna ja Suoma. Kumpikin sisarista muutti ulkomaille ja jätti pysyvästi kotimaansa. Heidän elämänsä muokkautui hyvin erilaisiksi.  Suoma muutti Amerikkaan siirtolaiseksi paremman elämän toivossa. Hän oli eronnut juoposta miehestään ja rahattomana ilman koulutusta sekä kahden tyttären yksinhuoltajana elämä tuntui liian vaikealta Suomessa vuonna 1926, siksi Uusi Maailma  houkutti uutena vaihtoehtona. 

Annan elämästä ei puuttunut dramatiikkaa. Anna tapasi saksalaisen miehen kotipaikkakunnallaan ja ihastui. Anna oli viehättävä, kultivoitunut ja osasi kieliä. Hän oli käynyt yhteiskoulua seitsemän vuotta ja oli ollut äidin kuoleman jälkeen vastuussa seitsemän vuotta nuoremmasta Suoma-sisarestaan ja kotitalon hoidosta yhdessä veljensä kanssa. Hän toimi ilmeisesti emäntänä, kun veli halusi kutsua tuttaviaan taloon. Anna oli  nähnyt luokkatovereidensa kautta kaupunkilaiselämää, eikä häntä ehkä kiinnostanut avioitua tavallisen naapurin pojan kanssa ja joutua jonnekin maalaistaloon emännäksi.

 Olen kerännyt mahdollisimman paljon tietoja Annan elämänvaiheista ja monin paikoin tutkimukseen jää pitkiäkin aukkokohtia. Hänen elämänvaiheidensa selvittämisessä riittää paljon tutkittavaa. Tämä tarina on muodostunut paljon valokuvien, postikorttien ja Emilin päiväkirjojen pohjalta ja niistä minulle on muodostunut tämänhetkinen käsitys Annan elämänvaiheista.

Annan vanhemmat ja sisarukset:

Frans Axel Penttilä (24.12.1842 - 25.6.1898) vihittiin avioliittoon 3.2.1875 Suoma Fredrika Wilhelmina Kaarlentytär Rikalan ( 22.10.1856 - 11.4.1907) kanssa.

Lapset:
Frans Emil, 4.8.1879 - 8.8.1969
Karle Adolf,  22.6.1882 - 29.5.1889
Frans Anton, 5.12.1884 - 15.2.1885
Anna Suoma 6.5.1886 - 6.4.1968
Suoma Wilhelmina, 23.7.1893 - 1.5.1980

Aksel Penttilä ja Suoma Fredrika Kallentytär Rikala

Aksel Penttilä (24.12.1842) oli avioitunut Suoma Rikalan (22.10.1856) kanssa 3.2.1875. Suoma muutti Lemmakalan Rikalan talosta  läheiseen Pirkkalaan Kankaantaan kylään Penttilän pitkään yksikerroksiseen taloon. Kuinka nämä nuoret olivat tavanneet? Siitä ei ole mitään tietoa. Akseli rakasti metsästystä ja ehkäpä hän oli törmännyt metsästysreissuillaan Suoman veljiin ja poikkesi heidän talossaan matkallaan  tapaamaan vanhempaa sisartaan, joka oli avioitunut Hämeenkyrön Jumehniemeen Lehtiniemen taloon.  Aksel oli jo yli kolmekymppinen kun hänen oma isänsä, Efraim kuoli vuonna 1873 ja Penttilän tilan isännyys lankesi Akselin harteille.

 Rikalan talo Hämeenkyrössä oli varsin vauras, kun talon emäntä ja isäntä menehtyivät vuonna 1871. Rikalan veljeksiä oli viisi ja kaksi tytärtä, joista toinen tyttäristä oli avioitunut Sasille ja kaksi vanhinta veljeä oli avioitunut ja päässyt talon isänniksi. Seuraavana vuorossa oli Jeremias, joka sitten hoiti taloutta ja viljeli maita, mutta hän halusi lähteä kaupunkiin liikemieheksi, joten Rikalan tila myytiin Packalenin serkulle. Myös 19-vuotias Suoma Fredrika sai runsaat myötäjäiset ja ne varmasti houkuttivat komeaa vanhaapoikaa, Akseliakin.  Avioliitto solmittiin. Esikoista saatiin odottaan useita vuosia, mutta kun  Frans Emil syntyi 4.8.1879 , niin heti perään tuli kaksi muuta poikaa, jotka kuolivat pieninä. Anna Suoma syntyi toukokuun 6. päivänä vuonna 1886  ja Suoma Wilhelmiina 23.7.1893.

Penttilän vanha päärakennus. Kuva on otettu uuden rakennuksen katolta, vanha talo oli maalattu keltaiseksi. Itse muistan sen harmaana. Tämän kuvan otin värivalokuvataulusta. Taulu on ilmeisesti Vesan hallussa.

Tämä on ensimmäinen ja varsin harvinainen valokuva Annasta ja Emilistä. Se on valmistettu metallilevylle ja kun arvioin ajankohtaa päädyin vuoteen 1893 tai 1894 ja kun mietin heidän ikäänsä, niin  Anna on luultavimmin 7-8-vuotias ja Emil 14-15-vuotias. Sisaruksilla oli seitsemän vuoden ikäero. Molemmat ovat pukeutuneet parhaimpiin juhlavaatteisiinsa ja voisi olettaa, että Emil on päässyt juuri ripille minkä vuoksi  hänelle on valmistettu kunnollinen miesten puku ja Annalle samaan tilaisuuteen kaunis, tumma silkkimekko. Annalla on jalassaan nilkkaan saakka ulottuvat nahkasaapikkaat ja Emilin kenkiä ei näy, mutta hänellä on puhdas valkoinen kauluspaita puvun alla. Silmään pistää Annan kirkkaan läpitunkeva katse, Emilin katse on suunnattu alaspäin. Emilin toinen silmä katsoi kieroon ja se ehkä oli syy siihen, ettei hän ollut kelvollinen asepalvelukseen. Tämä valokuva on aikojen kuluessa naarmuuntunut ja kulunut, mutta se on arvokas dokumentti Penttilän sisarusten nuoruudesta.

Tämä kuva on osasuurennus alla olevasta kuvasta. Emil on takarivissä hattu päässä, hän on 18-vuotias ja kaikista miehistä pisin. Aksel kuoli juhannuksen jälkeen 25.6.1898. Puoliso Suoma näyttää murtuneelta. Hän puristaa tiukasti mustaa silkkiliinaansa ja hänen veljensä ovat hänen takanaan tukemassa sisarta. Akselin ja Suoman kuopus Suoma Wilhelmiina on vain 5-vuotias ja hän on pukeutunut valkoiseen leninkiin ja on kääntynyt huolestuneena katsomaan surevaa äitiään. Anna oli 12-vuotias isänsä kuollessa ja hän seisoo pitkänä eturivissä ja pitää kädestä ilmeisesti serkkuaan.

Kaksi kuvaa Aksel Penttilän hautajaisista. Kuvan on ottanut ilmeisesti Suoma Fredrika Penttilän veljenpoika Johan Rikala ja kuvassa onkin kaikki Rikalan sisarukset puolisoineen ja lapsineen.

Emil kertoi omissa muistelmissaan kuinka hän joutui jo 13-vuotiaana ottamaan vastuuta talon hoidosta kun isä ei välittänyt. Anna oli sisaruksista älykkäin tai ehkä voisi sanoa kunnianhimoisin, sillä hän kävi ahkerasti koulua Tampereen Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Anna tuli Tampereelle toiselle luokalle ja hän kävi koulua aina vuoteen 1906 asti  eli seitsemän luokkaa. Miksi hän lopetti lukion? Ilmeisesti hänen äitinsä alkoi sairastella ja kotona tarvittiin Anna Suoman apua talouden hoidossa.  Suoma Fredrika kuoli pian jo seuraavan vuoden keväällä, huhtikuun 11.päivänä 1907 sairasteltuaan 14 ja puoli viikkoa sitä ennen. Nyt Penttilän talon hoito jäi kolmen orvon käsiin. Anna Suoma oli tuolloin 21-vuotias ja nuorin Suoma Wilhelmina vain 15, mutta isoveli Emil jo lähenteli kolmeakymmentä, hän oli 28.
Tästä ajasta ei meillä ole paljoakaan tietoa. Emil tosin tapaili muita kylän poikamiehiä ja heillä oli oikein oma kerhokin. Elettiin vielä Venäjän autonomisena osana ja venäläistämistoimet jatkuivat.

Pohjois-Pirkkalaan oli perustettu puuhiomo ja Suomen Gummitehdas ja uneliaaseen maalaiskylään alkoi muuttaa virkamiehiä ja  työläisiä tehtaisiin, ja pikkuhiljaa työläiset järjestäytyivät  omien työolosuhteidensa parantamiseksi.

Emil ja Anna ovat ilmeisesti menneet valokuvaan samaan aikaan. Emil on pukeutunut kapealahkeisiin housuihin ja hän pitää käsiään rennosti housujen taskuissa. Pukuun kuuluu liivi ja valkoinen paita sekä solmio. Liivin ylitse on vedetty näyttävästi taskukellon ketjut. Emil halusi prameilla vaatteillaan ja hänellä olikin hoikka ja pitkä varsi, mikä oli harvinaista tuohon aikaan. Hänellä on hyvinistuvat nahkakengät, jotka suutari valmisti aina tuohon aikaan jalan mallin mukaan, sillä valmiita kenkiä ei ollut myytävänä. Emilin kengän numero oli 46 ja hän oli lähes 190 cm pitkä

Anna puolestaan on sonnustautunut pitkään iltapukuun, joka näyttää materiaalinsa puolesta olevan samettia. väristä ei voi tietää, mutta se voisi olla vaalean vihreä tai punainen. Musta ja valkoinen väri voidaan laskea pois, sillä ne erottuvat mustavalkoisissa kuvissa selkeästi. Juhlapuku on kauniisti kirjailtu yläosastaan. Kaula-aukko ei ole kovin avoin. Anna tuuheat hiukset on koottu löyhälle nutturalle. Emme tiedä mihin nämä sisaret olivat menossa, ehkä teatteriin  tai illallisille ravintolaan tai tanssiaisiin. Emil oli kova tanssimaan äitini kertoman mukaan. Annalla oli paljon tuttuja luokkatovereita Tampereella ja olihan tuttuja myös Rikalan serkut, jotka asuivat kaupungissa.

Max Ernst Brameshuber oli syntynyt vuonna 1881 ja oli kotoisin Leipzigistä  Saksasta, mutta  miksi hän tuli Pirkkalaan? Hän oli ammatiltaan prokuristi ja toimi konttoripäällikkönä.

Max Brameshuber ja Anna Penttilä vihittiin avioliittoon Tampereella 21.4.1913. Vihkimisen toimitti v.t. kirkkoherra Arvid Vallenius. Sitä ennen pariskunta allekirjoitti avioehdon Annan toimesta ja Annan omaisuuden turvaamiseksi. Hänelle kuului 1/3 Penttilän tilasta ja irtaimistosta. Nuori pariskunta muutti tämän jälkeen Pietariin ja he kirjautuivat Pietarin saksalaisen evankelislutherilaisen seurakunnan jäseniksi 2.5.1913.

Elettiin vuotta 1913. Anna ei tiennyt tai hänellä tuskin oli aavistustakaan siitä, että seuraavana vuonna alkaisi ensimmäinen maailmansota. Miten se mullisti saksalaisen pariskunnan elämää Venäjällä. Kuva on otettu Venäjällä

Vastavihityn pariskunnan käyntikortti Pietarista.

Kuvan takana lukee Orenburg 1920. Max vaikuttaa kovin laihalta ja hänen olemuksestaan voi nähdä, että hän on vanhentunut kovin nopeasti, jos vertaa edelliseen kuvaan. Anna pitää tiukasti käsiään yhdessä ja hänen ilmeensäkin on tiukka ja ehkä hieman uhmakas tai alistunut. Ei ole mitään tietoa miten heidän kävi ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen kuohunnoissa. Miten he olivat päätyneet Orenburgiin? Kaikki nuo vuodet ovat mysteeri.

Tässä valokuvassa Anna näyttää onnelliselta, sillä hänellä on sylissään pieni poikavauva. Anna oli yli kolmekymppinen tulessaan äidiksi. Pojalle annettiin nimeksi Armin Ernst Wilhelm Brameshuber. Annalla on sama vaatetus kuin edellisessäkin kuvassa.
Kuva on otettu Hampurissa

Kuvan takana lukee: tämä kortti on saapunut lokakuun viidentenä päivänä 1919 Berliinistä.
Armin on ehkä vuoden tai kahden ikäinen. Armin on selvästi perinyt äitinsä läpikuultavat silmät, väriltään ehkä vaalean harmaat. Isälläni Erkillä oli luultavasti samanväriset silmät, harmaat, ei lainkaan sinertävät.

Vasemmalla Armin Ernst kaksi ja puolivuotiaana keinuhevonen Pulun selässä.  Oikealla ylhäällä: Armin kuuden vuoden vanhana kouluun menossa reppu selässä.  Alakuva oikealla: 4.9.1934.

Annaa kohtasi suuri suru ja murhe vuonna 1927, kun hänen rakas puolisonsa kuoli yllättäen vain 47-vuotiaana. Mikä nyt neuvoksi Annalle? Hän sai ehkä jonkinlaista leskeneläkettä? Saiko hän työpaikan?  Tästä ei ole tietoa. Berliiniin Anna kuitenkin jäi ainoan poikansa Arminin kanssa. Armin oli vielä hyvin nuori isänsä kuollessa vasta alle 10-vuotias.

Armin hymyilee kovin onnellisen näköisenä, mutta Annalla on hieman väsynyt ja surullinen  ilme, ehkä surua ja murhetta miehestään ja epävarmasta tulevaisuudesta.

?

Kuvan takana lukee Armin 15-vuotta vanhana.

Anna ja Armin tulivat käymään Suomessa vuonna 1931 heinäkuussa. Emil meni heitä vastaan Helsinkiin omalla autollaan ja Hilkka ja Kerttu pääsivät mukaan. Armin on ehkä 13-14-vuotias.

Tämä kuva on otettu vuonna 1934. Armin näyttää saaneen miesten puvun, olisiko hän mennyt lukioon tuolloin?

Seuraavan kerran Anna tuli Suomeen poikansa Arminin kanssa kesällä 1938 kun Penttilän vanhin tytär astui avioliiton satamaan ja talo oli tulvillaan vieraita serkkuja ja Kertun tulevan miehen, Kalen sisaruksia. Vasemmalla keskellä Armin ja hänen yläpuolellaan Antti Penttilä, muut ihmiset kuvassa ovat Kalen sisaruksia. Oikealla yläkuvassa Erkki keskellä ja Armin hänen yläpuolellaan

Erkki oli vuoden 1937 kesän harjoittelemassa saksalaisessa maalaistalossa ja samana kesänä hän kävi tapaamassa Anna-tätiään ja serkkuaan Arminia Berliinissä. Armin puhui vain saksaa, joten Erkin seura Suomessa oli Armin - serkulle mieluisaa. Muuten hän olisi tuntenut olonsa ehkä eristyneeksi. Arminilla on mustat kiiltavat nahkasaappaat ja kuva on otettu Penttilän uuden talon salissa.

Anna 64 ja 6 kuukautta lukee kuvan takana. Anna on vanhentunut ja hänellä on hieman pettynyt ja väsynyt ilme. Oliko elämä ollut liian kovaa ja miten hän selvisi sota-ajan Berliinissä yksin kun Armin oli rintamalla? Oliko hänellä ystäviä Berliinissä? Näihin kysymyksiin ei ole saatu vastausta. Toisen maailmansodan jälkeen Armin ja Anna muuttivat Itävaltaan, Wieniin. Armin julkaisi väitöskirjan 1953: Die österreichische Zementindustrie.

Anna lähetteli aina silloin tällöin maisemakortteja idyllisistä vuoristokylistä ja joitakin joulukorttejakin on säilynyt suvun parissa.

 Armin lähetti Emilille huhtikuussa 1968 tämän äitinsä Annan kuolinilmoituksen. Huomioni kiinnittyi siihen, että surevien omaisten listaan oli merkitty Suoma-sisko, mutta ei Emil-veljen nimeä lainkaan. Rauhalta kuulin aikanaan, että Anna olisi halunnut tulla vanhaan kotiinsa sodan aikana, mutta Emil olisi kieltänyt sen ja Anneli Rikala puolestaan kertoi, että viimeisen Suomessa käyntinsä aikana Anna ei saanut majapaikkaa veljensä luota, vaan joutui oleilemaan vanhan luokkatoverin luona Tampereella. Annasta ei ole mitään valokuvaa Kertun häistä juhannuksena 1938. Mitä oli tapahtunut veljen ja sisaren välillä?

Luultavimmin oli kyseessä riitaa perinnönjaosta. Kuulin myös kerrottavan, että kun Silvia ja Armin olivat käymässä Suomessa vuonna 1973, niin jossakin juhlahumussa ja sen aikana Silvia pienessä hiprakassa kertoi, ettei hän pitänyt Emilistä. Olihan se hiukan kummallista, kun Silvia ei ollut koskaan luultavimmin edes tavannut Emiliä, mutta hän oli ilmeisesti kuullut Annalta tai mieheltään jotakin riitaa sisaren ja veljen kesken. Ehkä oli kysymys rahasta, mistäpä muusta voisi olla kyse?  Nämä ovat vain minun omia ajatuksiani tapahtuneesta oletetusta välirikosta. Mitään muuta todistetta tapahtuneesta ei ole. Annasta ei kylläkään vaarilla ollessani koskaan puhuttu mitään. Vaarini Emil kuoli runsaan vuoden kuluttua Annan kuoleman jälkeen vuonna 1969.

Miten elämä voi muuttaakaan ennen niin läheisiä sisaruussuhteitakin vuosien kuluessa. Se on todella surullista.

Emil oli hyvissä väleissä Annan kanssa ennen tämän poismuuttoa ja avioliittoa. Emil kirjoitti almanakkaansa vuonna 1913:

Anna sisko meni naimisiin huhtikuun 21. päivänä. Olin saattamassa Tampereelle. Kun illalla palasin tuntui koti  kovin yksinäiseltä, mutta oli pian ohi, sillä oli toiveita että poika saa pian elämällensä rattoisamman kulun! ---

Tämän käyntikortin sain isältäni kun hän kertoi, että jos vaikka joskus kävisin Itävallassa, voisin käydä tervehtimässä hänen serkkuaan Arminia. Nyt pitäisi vihdoin käydä sekä Berliinissä että Wienissä ja saada lisätietoja näistä sukulaisista.

Viimeisen kerran Armin tuli käymään äitinsä entiseen kotimaahan 1973 kesällä. Armin ja vaimonsa Sylvie majoittuivat meidän asuntoomme ja Erkki-isäni kuljetti heitä ympäri Suomea. Sisareni pääsivät heidän seurassaan Leningradiin tutustumaan kaupungin taideteoksiin ja Arminille oli varmaankin tunteikasta nähdä vanhempiensa entisiä asuinpaikkoja. Kuvassa on vasemmalla Suoma Kivisen tyttärenpoika Ron Ross, Sylvie, Arminin vaimo, Armin ja Suoma Kivinen os. Penttilä oli tullut samana vuonna vierailulle Yhdysvalloista. Sukulaiset istuvat uuden talon salissa.

Lopuksi haluan kiittää serkkuani Vesa Penttilää.  Hän oli tutkinut sukumme historiaa jo ennen minua ja olen saanut häneltä runsaasti tietoja ja valmiin sukupuun. Tähän juttuun sain Vesalta Akselin ja Suoma Fredrikan valokuvat, sillä Vesalla on hallussaan Emilin aikanaan teettämät taulut vanhemmistaan ja valokuvat ovat säilyneet varsin terävinä lasisten kehysten suojassa. Lisäksi kiitän Anneli Rikalaa, sillä häneltä olen saanut nuo kuvat Akselin hautajaisista. Olemme Annelin kanssa tehneet yhteistyötä ja jakaneet tietojamme. Jorma Tapiovaaralta sain varsin arvokkaan Kalle Rikalan kirjoittaman sukututkimuksen Rikalan suvusta. Kirsti Tapiovaara oli ilmeisesti saanut tämän alunperin naapuriltaan. Isoisämme Emil Penttilä piti pientä päiväkirjaa ja Maamiehen kalentereihin hän merkitsi erinäisiä tärkeitä tapahtumia. Niiden ansiosta on ollut helppo löytää ajankohtia milloin esim. Anna tuli käymään Suomessa, sekä Annan osoitteita. Anna Brameshuber teki avioehdon ennen avioitumistaan ja dokumentissa on tarkkaan eriteltynä hänelle kuuluva osuus Penttilän tilasta ja irtaimisto kaikkine yksityiskohtineen.

 Näitä pieniä tiedon murusia yhdistelemällä olen koonnut tämän tarinan Annasta. Anna joutui eurooppalaisten sotien pyörteisiin, mutta rohkeana ja päättäväisenä naisena selviytyi yksin pienen poikansa kanssa. Hän voisi olla esimerkkinä tulevillekin sukupolville. Annan sukuhaara päättyi Arminiin, sillä jälkeläisiä ei tullut.

Otan mielelläni vastaan kommentteja ja jos löytyy uusia tietoja, Annan tai Arminin elämänkulusta, lisään niitä tähän elämäkerran runkoon. En liittänyt kaikkia postikortteja tähän, mutta tiedot niiden lähettämisajankohdasta voivat selventää Annan elämäkertaa.