Paris mon amour
Haluaisin ymmärtää nuorta miestä, joka oli valmis riistämään henkensä koston ja uskonnon vuoksi. Nyt on saatu selville yhden terroristin henkilöllisyys. Hän oli kolmekymppinen pikkurikollinen, jonka vanhemmat ovat Algeriasta muuttaneet aikanaan Ranskaan. Miehellä oli vaimo ja lapsi, mutta se ei estänyt hänen radikalisoitumistaan. Miltä tuntuu tämän miehen vanhemmista ja sisaruksista? Tämä mies ei ole ehkä nähnyt mitään toivoa tulevaisuudelleen, vaan on halunnut saada marttyyrin glorian läheisten keskuudessa. Ehkä häntä oli kiusattu koulussa ja hän ei koskaan saanut tuntea kuuluvansa kokonaan ranskalaiseen yhteisöön. Hän sai kaipaamaansa ihailua ja kunnioitusta aseveljiltään Syyriassa ja Isisin johtajat ilmeisesti osasivat manipuloida tätä miestä psykologisella tarkkuudella.
Haluaisin tietää mitä Isisin johtajat ovat luvanneet näille kamikaze-murhaajille? Voiko se olla vain luvattu paikka paratiisissa? Tätä tehtävää varten heille oli ilmeisesti annettu jotakin huumaavaa ainetta, sillä yksi selviytyneistä ihmetteli sitä, kuinka nämä murhaajat saattoivat toimivat kylmän rauhallisesti tulittaessaan uhrejaan. Ihmettelen myös sitä, miksi nämä terroristit ovat aina nuoria, miksi johtajat eivät riskeeraa ja uhraa omaa elämäänsä? Nämä vanhat huru-ukot käyttävät hieman yksinkertaisia nuorukaisia oman vihansa välikappaleina.
Sota muuttaa ihmistä, sillä vihollisesta pitää luoda vihamielinen ja esineellistävä kuva, aivan kuin kyseessä olisi joko hän tai minä. Isäni kertoi Talvisodan taisteluista, miten sota oli muuttanut hänen ajatteluaan ja raaistanut sitä. Ilmeisesti kuolevien ihmisten runsas näkeminen turruttaa jotakin ihmisen inhimillisyydestä. Sotilas ohjelmoidaan tappamaan vihollinen, ja niinpä hänestä tulee taistelukone, joka toimii automaattisesti ilman omia ajatuksia ja päätäntävaltaa.
Ranskalla on suuria ongelmia toisen sukupolven maahanmuuttajista, sillä useimmat eivät ole kyenneet integroitumaan uuteen kotimaahansa. Onko kulttuuriero liian suuri? Kyse ei ole islamista, sillä Suomeen aikanaan muuttanut tataariyhteisö on hyvin sopeutunut maahan ja heitä ei edes huomaa. Näissä uusissa islamin tulkitsijoissa on jotakin meille länsimaalaisen sivistyksen piirissä eläneille vierasta.
Lähi-Itä on todellinen ruutitynnyri. Sieltä on lähtöisin paljon myös hyvää: islam, kristinusko ja juutalaisuus ovat syntyneet samoilla seuduilla ja näissä uskonnoissa on kirjoitettuna ihmiskunnalle eettisiä ohjeita miten elää sopuisasti muiden kanssa. Ihmisten tulkinta näistä opeista on johtanut erilaisiin ristiriitoihin ja sotiin lähes 2000 vuoden ajan. Ranskan vallankumouksesta lähtien Länsi on pyrkinyt levittämään vapauden, tasa-arvon ja veljeyden sanomaa, ja onnistunur siinä varsinkin viime vuosisadalla. Islamin vallassa olevat maat ovat suuren muutoksen edessä ja niissä piilee pelko oman kultturin ja uskonnon sulautumisesta länsimaiseen kulttuuriin. He saattavat pelätä oman valta-asemansa puolesta, kun naiset saavat joskus jopa saada äänioikeuden ja itse valita puolisonsa. Demokratian kehitys vie aikaa, ja nyt meidän pitää vaan jatkaa Afrikan ja Lähi-Idän maiden valistamista ja yrittää saada miehetkin ymmärtämään, ettei vaimoja voi vangita kotiin lapsentekoon, vaan heillekin on annettava vapaus valita ja toteuttaa kykyjään ja siten rakentaa parempi maailma.
Olen surullinen kauniin Pariisin puolesta. Minulla on ihania muistoja kaupungista ja ihmisistä joita siellä olen vuosien mittaan tavannut. Ensimmäisen kerran matkustin Pariisiin alle parikymppisenä norjalaisen Lisbethin kanssa. Olimme samassa työpaikassa Englannissa ja saimme loppukeväällä viikon lomaa, ja niin lähdimme Pariisiin suureen seikkailuun. Asuimme pienessä hotellissa latinalaisessa korttelissa Rue Monsieur- le Prince:llä. Vaeltelimme ympäri Seinen rantakatuja ja suuri rakkaus kaupunkiin syttyi. Tapasin muutamia vuosia myöhemmin tulevan mieheni Pariisissa, ja asuimme hänen taiteilijaystävänsä Yvanin ja Chantalin luona yhden kevään. Pariisin kauneus on hätkähdyttävän loistokasta ja ranskalaisten tyylitietoisuudesta ja elämänilosta meillä suomalaisilla on paljon opittavaa. Ei tosin enää nuorilla sukupolvilla.
Syyrian sota on saatava loppumaan, sillä muuten nämä terrori-iskut tulevat lisääntymään aivan Euroopan sydämessä. Pakolaistulvat voivat myös radikalisoitua. Emme saa päästää maahan ainesta, joka tulee tänne väärin perustein. Ei meidän kannata olla liian herkkäuskoisia ja sinisilmäisiä. Mietin sitäkin, että kuinka hyvin suomalaiset viranomaiset pystyvät erottamaan tulijoiden joukosta todelliset avun tarvitsijat! Hirvittää tämä poliittisten päättäjien jahkaaminen ja päättämättömyys. Tehkää jotain ja pian!
