Kuvausretki Suomenlinnaan

Teimme torstaina Hannan valokuvauskurssilaisten kanssa retken Suomenlinnaan. Hanna opettaa valokuvausta ja blogien tekoa ja olen oppinut häneltä monia asioita viimeisen vuoden aikana. Hän on todellinen taiteilija, mutta lisäksi yksi positiivisimmistä ihmisistä mitä olen tavannut. Hän ei lyttää oppilaiden töitä, vaan näyttää konkreettisesti mistä kohtaa voisi rajata  tai mitä hyvää kuvassa on ja miten sen saisi pienillä muutoksilla paremmaksi. Jokaisesta kuvasta hän näkee jotakin hyvää. Kunpa kaikki opettajat olisivat hänen kaltaisiaan. Hanna ehdotti että hänen kurssilaisensa voisivat yhdessä lähteä kuvausretkelle Suomenlinnaan. Retki oli onnistunut ja minäkin löysin Suomenlinnan kauneuden ja mahdollisuudet uudestaan, sillä en ollut käynyt paikassa vuosikausiin. Suomenlinnasta taitaa tulla yksi tämän kesän suosikkipaikoistani.

Syrjäisestä rannasta löysimme hanhipariskunnan ja neljä pientä poikasta.

Kotvan kuluttua hanhet päättivät lähteä ulapalle pois kuvausryhmän ulottummattomiin, mutta kaksi poikasista ei uskaltanut heti laskeutua jyrkältä rantatörmäältä.

Lopulta vain yksi pelkuri jäi viimeiseksi ja emo kutsui ja rohkaisi poikastaan hyppäämään.

Viimein tämä pelkurikin pudottautui kivikkoon, ja kun koko perhe oli koossa, lähtivät he tyytyväisinä etsimään ruokaa mereltä.

Suomenlinnan monissa rakennuksissa käytetty vaaleanpunainen väri ja kauniit ikkunakoristeet viehättävät esteetikon silmää.