Suoma Kivinen os. Penttilä – elämää Amerikassa

Suoma Wilhelmina Penttilä syntyi Aksel ja Suoma Fredrika Penttilän kuopuksena Pirkkalassa 23.7. 1893. (katso perheen sukutietoja Anna Brameshuberin elämäkerrasta). Suoma oli isoveljeään Emiliä (1879) 14 vuotta nuorempi ja isosiskoaan, Annaa  (1886) seitsemän vuotta nuorempi. Penttilän sisarusten isä kuoli juhannuksena 1898. Tuolloin nuori Suoma-tyttönen oli vain neljävuotias. Hän tuskin muisti vanhempana isästään juuri mitään. Äiti Suoma Fredrika menehtyi vuonna 1907 ja sen jälkeen Penttilän sisarukset jäivät orvoiksi. Suoma kävi kansakoulua neljä vuotta ja hän pääsi ripille normaaliin tahtiin, mutta äidin kuollessa Suoma oli vasta murrosikäinen 14-vuotias varhaisteini. Anna-sisko huolehti perheen taloudesta ja Emil hoiti viljelyksiä, mutta varmasti myös Suoma otti osaa talonpoikaisperheen arjen pyörittämiseen.

Suoma seisoo vakavan näköisenä vanhan talon salissa. Hänen toinen kätensä on selän takana ja toinen käsi lepää perhealbumin päällä.

Anna Penttilä vihittiin avioliittoon keväällä 1913 saksalaisen Max Brameshuberin kanssa ja pariskunta muutti asumaan Pietariin. Saman vuoden juhannuksena Emil toi kotitaloon uuden nuoren Alma-vaimon.  Suoma jäi siten hieman yksin ja tuuliajolle.  Suoma oli hieman vankkarakenteinen ja lähes Emilin pituinen nuori nainen. Häntä ei voi sanoa varsinaisesti kaunottareksi, mutta olihan hän vielä nuori ja hän omisti kolmasosan Penttilän jakamattomasta tilasta. Tämä tietenkin lisäsi hänen vetovoimaansa tulevana aviopuolisona. Rauha-tädin mukaan Emilin puoliso, Alma toi uuteen avioliittoon myötäjäisinä niin paljon rahaa, että Annalle ja Suomalle voitiin maksaa heidän osuutensa perintötilasta. Jostakin Suoma sitten löysi itselleen riiattavan miehen,  kauppias Uuno Rikhard Kivisen  (syntynyt 13.2.1895). Uuno oli kaksi vuotta nuorempi kuin Suoma.

Emil Penttilä on kirjoittanut valokuvan taakse tämän viestin.  Emilin Alma-vaimo istuu vanhan talon salin sohvalla ja pitää sylissään  Kerttu-tytärtään.  Suoma istuu lattialla metsästyskoiran vierellä. Kerttu on ehkä vuoden ikäinen, joten kuva on otettu vuoden 1917 paikkeilla.

Uuno oli juuri täyttänyt 21-vuotta, ja hormonit jylläsivät kuten myös 23 -vuotiaalla Suomalla. Suoma alkoi odottaa lasta, niinpä avioliitto solmittiin pikimmiten 4.5.1916. Nuori pariskunta oli ostanut talon ilmeisesti Suoman perintörahoilla, Karkun Rikaisten kylässä olevan Pännärin talon. He muuttivat sinne 29.4.1916.

Kivisen nuoren perheen ensimmäinen lapsi, Eila Suoma Sanelma Kivinen  syntyi 13.11.1916 Karkussa, vain kuusi kuukautta avioliiton solmimisen jälkeen. Nuoren pariskunnan elämä ei näyttänyt oikein sujuvan iloisissa merkeissä, sillä Uuno Kivinen oli ottanut kahteen otteeseen muuttokirjat:  kesällä 1919 ja heinäkuussa 1922, mutta ilmeisesti hän jäi vielä tuolloin perheen luokse, sillä koko perhe muutti Tampereelle seuraavan vuoden syyskuun neljäntenä päivänä.  Rauha-tädin kertoman mukaan tuolloin heidän talonsa Karkussa paloi, ja siinä meni Suoman perintörahat harakoille. Perheen toimeentulosta ja asuinpaikasta Tampereella ei ole mitään tietoa.  Suomi itsenäistyi 1917 ja kohta itsenäistymisen jälkeen alkoi verinen sisällissota, joka loi epävarmuutta ennestään epävakaaseen talouteen. Ei ole tietoa osallistuiko Uuno mitenkään sotatoimiin. Sodan jälkeen raittiusaate voimistui ja  kieltolaki astui voimaan vuonna 1919.

Tampereella Kivisen perheeseen syntyi toinen tyttö Kirsti Kaarina Kivinen 14.10.1923. Elämä ei  ollut Suoman mielestä uudessa kotikaupungissa kovinkaan hohdokasta, sillä hän alkoi suunnitella lähtemistä siirtolaiseksi Amerikkaan. Oliko hän saanut idean serkultaan Eliina Rappilta (17.5.1892), joka oli lähtenyt aikaisemmin Yhdysvaltoihin  ja avioitunut siellä vuonna 1915 John Hackin kanssa.

 Kanadaan oli lähtenyt paljon siirtolaisia Suomesta vuosien 1923-1930 välisenä aikana, jopa lähes 35.000 suomalaista jätti tuolloin kotimaansa. Aikaisemmin suurin osa siirtolaisista suuntasi kohti Yhdysvaltoja, mutta kun siellä alettiin rajoittaa siirtolaisten määrää, niin seuraavaksi lähdettiin Kanadaan tai Australiaan. Voi vain kuvitella, mitä Suoman mielessä liikkui, kun hän syyskuun 14. päivänä 1926 astui laivaan. Eila oli tuolloin melkein 10-vuotias ja Kirsti täyttäisi kohtapuoleen kolme. Tytöistä oli jo seuraa toisilleen ja vanhempi sisko saattoi ehkä pitää pikkusiskostaan huolta. Atlantin ylitys syysmyrskyjen vallitessa on ollut varmasti mieleenpainuva kokemus Suomalle.  Laiva oli Stockholm ja se rantautui Halifaxiin, Nova Scotiaan 25. syyskuuta 1926.

Kanadaan oli muodostuntut  suomalaisia siirtolaisyhteisöjä, ja aina laivan saapuessa satamaan,  oli siellä runsaasti maanmiehiä vastaanottamassa uusia tulokkaita. Vanhat konkarit toimivat yhdyssiteenä vanhan ja uuden mantereen välillä. Suurin osa uusista matkalaisista ei osannut sanaakaan englantia. Kanadassa oli alkanut ilmestyä suomalainen sanomalehti, mikä osaltaan helpotti informaation kulkua.

Suoma asettui asumaan Kanadan eteläisempään kärkeen Ontarion Windsoriin. Windsor oli 1930-luvulla vielä varsin pieni kaupunki, jossa oli vain noin 63.000 asukasta. Amerikan alkuperäisasukkaat olivat asuttaneet alueen, mutta ranskalaiset valloittivat paikan vuonna 1749, ja edelleen kaupungissa on pieni ranskankielinen vähemmistö, ja monet paikannimet ovat alkuperältään  ranskankielisiä. Detroitjoki erottaa toisistaan Detroitin ja Windsorin kaupungit, ja samalla se on myös rajajoki Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä. Detroit on miljoonakaupunki, jossa asuu nykyään yli 5 miljoona asukasta, kun taas Windsor on edelleen varsin pieni noin 200 000 asukkaan kaupunki. Molemmissa kaupungeissa on autoteollisuus ollut suurin työllistäjä.

Kuvassa Suoma tyttäriensä kanssa. Suoma on lähettänyt kuvan veljelleen Kanadasta 14.9.1930. Kirsti on melkein seitsemänvuotinen ja Eila lähes 15. Suoma itse on 37-vuotias. He ovat asuneet Kanadassa jo neljättä vuotta ja varsinkin pieni Kirsti on varmasti oppinut englannin kielen helposti. Kirsti hymyilee onnellisen näköisenä ja hän vaikuttaa iloiselta ja tasapainoiselta nuorelta tytöltä. Hänellä on vaaleat luonnonkiharat hiukset. Eila puolestaan näyttää tyypilliseltä murrosikäiseltä. Hän ei hymyile, vaan katsoo kameraan tympääntyneen näköisenä. Kaikilla on hienot juhlavaatteet yllään.

Emilin albumissa oli säilytetty Suoman lähettämää kolmea maisemakorttia Windsorin kaupungista.   Kuvassa näkyy kaupungin pääkatu, Ouellette Avenue, jonka varrella on kauppoja, ja joka jakaa kaupungin itäiseen ja läntiseen osaan. Taustalla häämöttää Detroitjoki, jokea on ylittämässä höyrylaivoja ja lauttoja matkalla vastapäiseen Detroitin miljoonakaupunkiin, jonka pilvenpiirtäjät näkyvät horisontissa.

 Suoma kirjoitti veljelleen Emilille ja ensimmäinen häneltä säilynyt osoite on vuodelta 1931. Suoma muutti melkein kahden vuoden välein uuteen osoitteeseen ja  kaikki hänen asuntonsa sijaitsivat itäisellä puolella kaupunkia. Suoman osoitteita: Pilette road, Bernard road tai Francois road.

 Suoma on 40-vuotias ja Kirsti 10-vuotias.  Kuva on otettu vuonna 1933. Kirstillä on kauniisti laskeutuva röyhelömekko ja Suomalla kaulassaan helmet,  hän on myös pukeutunut juhlavasti. Kuva on ilmeisesti otettu Suoman 40-vuotisjuhlia varten. Suomalla on terävä katse, suorastaan läpitunkeva. Hän on varmasti vaurastunut sen verran, että voi suoda itselleen pieniä ylellisyyksiä. Hänen hiuksensa vaikuttavat tummemmilta kuin aikaisemmin. Kirstin tuuheat hiukset on leikattu puolipitkiksi. Kirstillä on lempeä ilme, ja kuvasta voi aistia äidin ja tyttären välisen läheisen suhteen ja lämmön. Suoma on puristanut kätensä nyrkkiin. Kädet ovat työteliään ihmisen kädet, ne ovat tehneet varmasti lujaa ruumiillista työtä.

Eila Suoma Sanelma Sulonen os. Kivinen

Eila syntyi Karkussa Pännärin talossa Rikaisten kylässä 13.11. 1916.  Eila oli jo kymmenvuotinen iso tyttö, kun perhe muutti Kanadaan. Meillä ei ole tietoa minne Suoma-äiti lapsineen lähti Halifaxista, syksyllä 1926. Mutta neljä vuotta myöhemmin meillä on dokumentteja perheen olinpaikasta Ontarion Windsorista. Suoma oli ilmeisesti saanut sieltä jonkinlaisen vakinaisemman työpaikan. Ei ole tietoa mitä Suoma teki työkseen. Toimiko hän siivoojana vai pääsikö töihin johonkin tehtaaseen? Aluksi oli varmaankin ongelmia kielen oppimisessa. Pääsikö Eila kouluun heti Kanadassa ja kuka huolehti pienestä Kirsti-tytöstä?

Eila tapasi komean New Yorkista työn perässä Windsoriin muuttaneen miehen, Thomaksen, jonka esivanhemmat olivat matkustaneet siirtolaisiksi Italiasta Yhdysvaltoihin. Ylemmässä Kuvassa on Eilan ja Thomaksen esikoinen Henry, Suoma sekä Kirsti. Vuosi on ehkä 1934.  Olisiko kyseessä nuorten vihkiäiset. Eilalla on juhlava vaalea mekko ja Thomas O'diernalla hattu päässä, valkoinen kauluspaita solmion kera ja tumma puku. Italialaisilla on yleensä hyvin kehittynyt kauneudentaju ja miehetkin pitävät huolta ulkonäöstään tarkasti. Valokuvan taakse on kirjoitettu: Eila 17 vuotta 9 kuukautta, Tommy 22 vuotta ja Henry 9 kuukautta. Thomas O'dierna oli syntynyt New Yorkissa 17.8.1910. Hän oli ammatiltaan automekaanikko.

Eilan ja Thomas O'diernan perheeseen syntyi vielä kaksi lasta: Gary ja Elaina. Kuvassa onnellinen isoäiti lastenlastensa kanssa piknikillä. Kuvan taakse on kirjoitettu: Gary 10 vuotta, Henry 13 vuotta  Suoma Wilhelmina 54 vuotta ja Elaina 2 vuotta 6 kuukautta. Laskutoimituksen jälkeen päädyin siihen, että  kuva on otettu vuonna 1947, jolloin Garyn syntymävuosi olisi 1937 ja Henryn 1934 tai 1933,  ja pieni Elaina olisi syntynyt vuonna 1944 tai 1945. 

Eila ja Thomas Donald O'dierna erosivat ja Eila solmi uuden avioliiton tammikuussa 1966 Oiva Oskar Sulosen kanssa.  He asuivat lähellä Bostonin kaupunkia pienessä kaupungissa nimeltään Dennis.

Eilasta tuli isoäiti, kun Eilan vanhin poika, Henry sai ensimmäisen lapsensa, Debbien vuonna 1953 tai -54

Thomas O'dierna kuoli vuonna 1972 Michiganissa, Yhdysvalloissa, ja Eilan kuolinajaksi on ilmoitettu 1.9.1986 Dennis, Ma, U.S.A, Eilan toinen aviopuoliso, Oiva Sulonen kuoli 1983.

Kirsti Kaarina Ross os. Kivinen 1923 - 1975

Kirsti Kivinen syntyi Tampereella 14.10.1923. Hän oli niin pieni lähtiessään Kanadaan, ettei mitään mielikuvaa jäänyt Suomesta. Hän unohti varmaankin suomenkielen, sillä hän kirjoitti Rauhalle kirjeen englanniksi.

Kirsti istuu kotinsa portailla sylissään Eila-siskon pieni Henry-vauva.

Suoma pitää hellästi nuorinta tytärtään Kirstiä vyötäröltä kiinni. Kirstistä kasvoi oikea kaunotar ja hän opiskeli ilmeisesti jossakin kauppakoulussa, sillä hän ehti olla töissä lääkealan yrityksessä yli kahdeksan vuotta, ja työpaikassaan hän oli kohonnut konttoripäälliköksi. Ehkä hän tapasi juuri työpaikallaan tulevan miehensä Alvar Ensio Rossin,  joka oli ammatiltaan kirjanpitäjä. Kirsti ja Ensio avioituivat 3.6.1950 Windsorin kaupungissa. Pian häiden jälkeen Ensio Ross sai ilmeisesti työpaikan vanhasta kotikaupungistaan Norwoodista, Massachussetin osavaltiossa. Nuori pariskunta muutti sinne jo marraskuussa 1950. Kirsti jäi kotiin hoitamaan kahta poikaansa. Rick oli vanhempi ja Randy nuorempi, pojat syntyivät vuosien 1950- 1953 välisenä aikana.

 Kirstin kirjeestä Rauhalle tammikuussa 1955 ilmenee, että pojat olivat hiljattain saaneet joululahjaksi pulkat ja he odottivat innolla, että Norwoodissa olisi alkanut sataa lunta, mutta tuolloin oli maa vielä paljaana. Kirsti mainitsi kirjeessään myös sisarestaan Eilasta, että Eila asui edelleen Detroitissa ja he eivät tavanneet pitkän matkan takia kuin kerran vuodessa.  Hän kaipasi sisartaan, sillä aikaisemmin he olivat viettäneet kaikki juhlapyhät yhdessä. Ension leskiäiti Agda asui myös Norwoodissa,  ilmeisesti samassa talossa nuoren pariskunnan kanssa.

Kirsti, Suoma ja Kirstin anoppi Agda Ross, ilmeiseti talonsa edustalla Norwoodissa. Toisessa kuvassa kolmikko ihailee järvimaisemaa laiturilla.

Kirsti Ross sairastui rintasyöpään ja menehtyi vuonna 18.2.1975. Kirsti oli kuollessaan vasta 52-vuotias. Suomalle tämä oli järkyttävä uutinen, eikä hän siitä enää toipunut entiselleen. Hän kirjoitti Rauhalle kirjeen,  jossa ilmoitti  Kirstin poismenosta.

                             Suoman matkat entiseen kotimaahansa Suomeen

Suoma on 61-vuotta vanha,  kun hän lähes kolmenkymmenen poissaolon jälkeen pääsi käymään entisessä kotimaassaan Suomessa. Nämä kaksi kuvaa olivat meidän kotialbumissamme, ja muistan usein ihailleeni näitä kuvia. Amerikan leidit olivat pukeutuneet kuin filmitähdet. Eila ja Kirsti ovat saattamassa Suoma-äitiään lentokentälle, ja Suomalla on hieno uusi vaalea kävelypuku ja tumma baskeri, käsivarellaan hän pitää poplaria. Eilalla on melkein samanvärinen jakkupuku, joka on tyköistuva ja jossa on upea leikkaus kauluksessa. Hänellä on lisäksi siro musta käsilaukku kädessään. Kirstillä puolestaan on kesämekko, mutta hänellä on helmet kaulassaan tuomassa juhlavuutta pukeutumiseen. Molemmat tyttäret ovat sitoneet hiuksensa nutturalle.

Ihmettelin aina, että keitä nuo pikkulapset olivat tuossa kuvassa, kun heistä en kuullut aikuisten puhuvan mitään. Nyt on selvinnyt, että tuo pikkupoika on ilmeisesti Kirstin poika Rick Ross, ja tummatukkainen tyttö on perinyt isältään Thomas O'diernalta tummat luonnonkiharaiset hiukset. Tyttö on Eilan kuopus Elaina. Vuosi on 1954.

Suoma veljensä Emilin vierellä vanhan talon edustalla. Emililläkin on vaihteeksi puku päällään. Suoma on 61-vuotias ja Emil 75 vuotta vanha. Suoma viihtyi vanhassa kotimaassaan peräti kolme kuukautta.

Seuraavan kerran Suoma tuli Suomeen juhlistamaan isoveljensä 90-vuotisjuhlia 4.8.1969.  Hän ei voinut aavistaa, että neljä päivää myöhemmin Emil olisi jo poissa, niinpä Suoma jäi syntymäpäivien lisäksi myös Emilin hautajaisiin.

Viimeisen kerran Suoma Kivinen tuli käymään Suomessa vuonna 1973. Hänellä oli mukanaan Kirsti ja tyttärenpoika Randy Ross. Kuva on otettu uuden talon salissa. vasemmalta lukien: saksalainen Sylvie Brameshuber, Kirsti Ross, Suoma, Rauha Penttilä ja Randy Ross. Randy on perinyt isoäidiltään lunnonkiharat hiukset.

Suoma otti Kanadan kansaisuuden 39-vuotiaana ja vuonna 1956 hän sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden. Suoma kuoli 1.5.1980 Plainvillessä, Massachussetissa.

Suoma vierailulla meidän kotonamme Nokialla.  Kuvassa Suoma ja äitini Aune Penttilä. Suoma näyttää hieman murheelliselta 

Suoma lähdössä takaisin kotiinsa Yhdysvaltoihin kesällä 1973 uuden talon portaiden juurella, vaarin työhuoneen ikkuna on auki

Tämä Suoma Kivisen elämäntien etsiminen ja tutkiminen on ollut harvinaisen vaikea ja aikaavievä projekti. Kun aloin tutkia Suoman elämää, minulla oli hyvin vähän tietoa tästä isäni Suoma-tädistä. Oli joitakin valokuvia, pari postikorttia, muutama kirje ja vaarini maatalouskalenterit. Onneksi Suoma oli kirjoittanut lähettämiensä valokuvien taakse lastensa iät ja myös lastenlasten nimet. Hankin Karkun papinkansliasta Suoman virkatodistuksen, josta pääsin eteenpäin, mutta Tampereelta pitäisi vielä hakea lisää sukuselvitystä, mutta jätän sen myöhempään ajankohtaan tai joku muu sukulainen selvittäköön sen. MyHeritage.com. ohjelmasta sain paljon puuttuvia tietoja Suoman perheen liikkeistä Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Rauha-täti ehti myös kertoa muutamia tärkeitä seikkoja Suoman elämästä.

Nyt kun työ on valmistunut, on minulle muodostunut kuva isotätini elämänpolusta. Hän oli varsin rohkea nuori nainen, joka hoiti urhoollisesti velvollisuutensa äitinä. Kun elämä ei näyttänyt sujuvan nuoren aviomiehen kanssa, niin Suoma määrätietoisesti etsi parempaa elintasoa omille tyttärilleen siirtolaisena. Ensimmäiset vuodet vieraassa ympäristössä ovat olleet varmasti hyvin vaikeita ja hän on ehkä ajatellut paluuta Suomeen, mutta sisulla hän voitti vaikeutensa ja kun hän oppi kielen, muuttui elämä Kanadassa helpommaksi. Suomalainen yhteisö varmasti on ollut hänelle suureksi avuksi. En voi kuin ihailla tätä rohkeaa ja tarmokasta isotätiäni ja hänen ratkaisujaan.

Penttilän kolmesta sisaruksesta vain Emil jäi vanhoille kotitanhuvilleen. Molemmat sisaret lähtivät etsimään onneaan vieraalta maalta. Kenen kohtalo sitten oli helpoin ja onnekkain? Sitä on tietenkin vaikea ulkopuolisena arvioida, mutta kaikilla sisaruksilla oli varsin hyvät geenit, sillä he kaikki elivät yli 80-vuotiaiksi. Kaikki kolme sisarusta elivät suurimman osan elämästään yksin tai lastensa kanssa. Suoma sai nauttia parisuhteen onnesta vajaat 10 vuotta ja yksinolosta melkein 50 vuotta. Anna puolestaan eli eurooppalaisten sotien keskellä ja sai olla 14 vuotta avioliitossa, mutta joutui elämään leskenä 41 vuotta. Emilin avio-onni kesti 26 vuotta, mutta hänkin vietti yksinäistä leskimiehen elämää 30 viimeistä vuottaan.

 Suoma ja Anna näkivät ja kokivat paljon elämänsä aikana. Vieraisiin kulttuureihin ja -maihin tutustuminen avartaa ja laajentaa näköalaa. Emil ei juuri matkustellut ulkomaille. Yhden Leningradin matkan hän teki ja Virossa hän myös kävi nuorempana. Vanhempana Eemeli kierteli ja tutki kotimaan kaupunkeja aina Savonlinnasta Oulaisiin saakka.