Nizzan lumoa, osa 1.

Kesäkuussa pääsin nauttimaan jälleen kerran Etelä-Ranskan kauniista luonnosta, Välimeren sinestä sekä ranskalaisesta elämäntyylistä. Aluksi vietin aikaa muutaman päivän ajan Nizzassa. Hotelli sijaitsi kukkulan rinteellä ja sieltä oli ainutlaatuinen näköala Promenade des Anglaisin lahteen. Kuvasin parvekkeelta satoja kuvia eteeni aukeavasta maisemasta. Sain seurata myrskyn kehittymistä läheisiltä vuorilta, illan auringonlaskun sävyjä taivaalla ja kirkkaan päivän sinistä.  Innostuin ottamaan kuvia kuvien perään, ja siksi niiden paljous kotiin palattuani läkähdytti ja sai minut lykkäämään niiden käsittelyä ja valintaa. Vasta nyt sateisena heinäkuun päivänä jaksoin paneutua tähän urakkaan. Seuraavalla kerralla pitää hillitä itseään ja ottaa korkeintaan pari kuvaa samasta aiheesta.. 

Kun nuorena parikymppisenä saavuin Nizzan ensi kerran, niin Välimeren turkoosi väri ja hehkuva aurinko, kukkien tuoksu saivat minut rakastamaan tätä seutua. Olimme lähteneet karusta Pohjolasta katselemaan Eurooppaa liftaamalla ystäväni kanssa, (minun nuoruudessani ei ollut mahdollisuutta päästä halvoille lennoille tai interrailmatkoille).  Maailma ei ollut silloin vielä niin vaarallinen paikka, kuin se on nykyään, sitäpaitsi kohtasimme näillä retkillä pääsääntöisesti ystävällisiä autoilijoita. Olimme viipyneet muutaman päivän Italian Rivieralla ja matka kohti Ranskaa alkoi. Saimme kyydin Nizzaan amerikkalaiselta opiskelijapojalta, Peteriltä. Hän oli vastavalmistunut yliopistosta, ja vanhemmat olivat kustantaneet  hänelle Euroopan kiertueen. Hän oli ostanut halvan, käytetyn kuplavolkkarin ja reissasimme hänen kyydissään koko Etelä- Ranskan rannikkoseudun. Tiemme erkanivat vasta Pohjois-Espanjassa. 

Peter halusi mennä pelaamaan Monte Carlon kasinolle, mutta me lähdimme pienestä keskustan hotellista kulkemaan kohti merenrantaa. Nizzassa oli tuolloin karnevaalit ja iloiset ihmiset heittelivät päällemme serpentiinejä ja muuta karnevaalikrääsää liiankin kanssa, mutta kun sitten näimme turkoosin meren, oli se elämäys, vaikka samalla pettymys, sillä merenranta olikin muodostunut pienistä muutaman sentin kokoisista kivistä, hiekkarantaa ei näkynyt missään. Näky kyllä painui alitajuntaani ja vaikka myöhemmin rakastinkin Cannesin upeita hiekkarantoja, on rakkaus Nizzaan syntyntyt pikkuhiljaa. Nizzan kauneus ei avaudu samalla lailla kuin pienemmissä rannikkokylissä, Nizzaan pitää tutustua rauhassa ja hitaasti.

Hotell Suisse on loistava sijainniltaan. Vieressä on Nizzan vanha kaupunki, tori ja unohtumaton näköala merelle ja vuorille. Turistit, nuoret, vanhat, lapset, kaikki haluavat tulla tällä pienelle niemelle ihailemaan maisemaa. Irlantilainen Nobel-kirjailija, James Joyce oleskeli tässä samassa hotellissa vuonna 1922 kuukauden verran. Millaisia inspiraatoita hän on mahtanutkaan saada Nizzan maisemasta, väreistä ja luonnosta?

Nuoriso nautti myrskyn tuomasta aallokosta, eikä heitä pelottanut lähestyvä ukkosrintama.

 Nizzan tori sijaitsee vanhan kaupungin liepeillä. Se on pitkä kukkais- ja vihannestori, jonka ympärillä on ravintoloita. Ravintolat ovat suosittuja kohtaamispaikkoja sekä lounasaikaan että varsinkin iltaisin siellä on jopa jonoja tiettyihin ravintoloihin.

Place Masséna on kaupungin ydinkeskustaa, ja se on rauhoitettu jalankulkijoille. Uusi raitovaunulinja avattiin Nizzaan vuonna 2007 ja sen kauneudesta ja toimivuudesta voitaisiin ottaa oppia meilläkin. Massénan aukiota voidaan pitää suunnittelijoiden mestarityönä. Nizzan kaupunki päätti järjestää kansainvälisen kilpailun aukoin kaunistamiseksi ja kilpailun voitti katalonialainen kuvanveistäjä Jaume Plensa. Aukiolle pystytettiin kymmenen metrin korkuisten metallitankojen yläpuolelle seitsemän valkoista miespatsasta, jotka on sijoitettu siten, että he näyttäisivät keskustelevan toistensa kanssa maailman rauhasta.  He edustavat seitsemää maanosaa. Illalla veistosten mieshahmot valaistaan vaihtuvin värein. Taustalla näkyy suihkulähde, Fontaine du Soleil,  jonka alaston seitsemän metrin korkuinen Apollo-patsas aiheutti aikanaan skandaalin, mutta se siirrettiin takaisin nykyiselle paikalleen vuonna 2011.

Katukuvausta Galeries Lafayetten edustalla. Black is always elegant.

Afrikkalaistaustaiset pukeutuvat rohkean värikkäisiin asuihin.

Elegantti kokonaisuus, kaikki on tarkkaan harkittua ja esteetikon silmää miellyttää.

Keltaiset kengät piristävät tätä asukokonaisuutta.

Place Massénan viereen on avattu hiljattain vesipuisto Forum Jacques Médecin. Paikalla oli vielä 1960-luvulla kasino, mutta se purettiin ja samoin autojen parkkipaikka siirrettiin maan alle. Aukiosta syntyi asukkaille laaja virkistysalue ja ulkoilmatilaisuuksien keskuspaikka.

Nämä nuoret sisarukset nauttivat silminnähden vilvoittavista jalkakylvyistä helteisenä päivänä. Lapset osaavat nauttia hetkestä ja meillekin olisi hyödyllistä ainakin aika ajoin muistaa, että  meillä on vain nykyisyys, ei kannattaisi liikaa surra tulevaisuutta tai elää menneiden aikojen loistossa.  Jeesuksen sanoin: Antakaan lasten tulla luokseni, sillä heidän on Taivasten Valtakunta.

 Lapsen elämä on niin haurasta viattomassa nuoruudessa ja se voidaan liian helposti särkeä. Me voimme joko tukea heitä ja luoda samalla ihmiskunnalle parempaa tulevaisuutta tai voimme tuhota heidän elämänsä huonolla kohtelulla tai liiallisella hemmottelulla. Keskitie vie tässäkin suhteessa parhaaseen lopputulokseen.