Translate

11.4.2015

Helsingin yliopiston kirjastossa, Kaisa-talossa

Helsingin yliopiston uudistunut pääkirjasto Kaisa, avattiin syksyllä 2012. Rakennuksen suunnittelusta vastasi Anttinen Oiva arkkitehdit Oy. Kaisa-rakennus on voittanut useita palkintoja ja kunniamainintoja muun muassa arkkitehtuurin valtionpalkinnon 2013. Kaisa-talon pääsisäänkäynti on Fabianinkatu 30, mutta myös Kaisaniemenkatu 5: stä pääsee kahvilan kautta entisen kirjaston läpi uusiin tiloihin. Rakennuksessa on seitsemän kerrosta sekä pari kellarikerrosta.

 Tutustuin  uudistuneeseen Kaisa-taloon vasta tällä viikolla ja lumouduin sen valoisuudesta ja muotokielestä. Osallistuin Kaisa-talon kirjaklubiin. Luennon aiheena oli miksi historia kiinnostaa meitä niin paljon? Suomessa julkaistaan vuosittain yli 800 historiaa käsittelevää teosta. Suurin osa jää vain vähäisen lukijakunnan tietoisuuteen ja vain muutamista tulee myyntimenestyksiä.  Tilaisuuden puheenjohtajana toimi tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa, joka haastatteli dosentti Teemu Keskisarjaa.

 Ihastuin Kaisa-taloon niin syvällisesti, että siitä tulee yksi tulevaisuuden lempipaikoistani. Ehkäpä paneudun taas opiskelujen ihmeelliseen maailmaan, ainakin tadehistoriaa haluaisin opiskella lisää ja kun ympärillä on tuollaista kauneutta ja upeita teoksia hyllymetreittäin, ei voi muuta kuin surra sitä ettei ehdi millään lukea kaikkea.


                                         Kaisa-talon pääsisäänkäynti Fabianinkadulla


         Kaisa-talon vaihtelevat linjat luovat harmoniaa.

         Seitsemännen kerroksen ikkunoista avautuu näkymä Tuomiokirkkoon.

        Kaisa-talon sisustuksen suunnitteli Tero Hirvonen.


Kaisa-Talossa on paljon design huonekaluja.



   
     

       Kaisa-taloa vastapäätä, Fabianinkadun loppupäässä, opiskelijat voivat rentoutua opiskelujen jälkeen olutkolpakon ääressä.

9.4.2015

Mies vailla menneisyyttä

Aki Kaurismäen elokuvan : Mies vailla menneisyyttä, tunnelmia Helsingin rautatieasemalla. Tämä tehtävä kuuluu Lavastettu valokuva- kurssiin. Kuvasin puoli seitsemän aikoihin illalla ja ulkona paistoi kirkas aurinko, mikä tulvi ikkunoista ja ovista asemahalliin. Asemalla oli lisäksi erilaisia mainosvaloja ja sähkölamppuja.





koululla harjoiteltiin samasta teemasta oppilaiden kanssa





7.4.2015

Kukkia ja noitia Helsingin kasvihuoneissa

Helsingin kasvihuoneiden kukkaloistoa


Eilen oli aurinkoinen kevätpäivä ja halusin tutkia Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan antia, mutta siellä kasvit olivat vielä talvihorroksessa ja niinpä suunnistin nykyiseen lempipaikkaani, Talvipuutarhaan. Väkeä oli runsaasti, varsinkin lapsiperheitä, sillä siellä järjestettiin nukketeatteriesityksiä. Virkailijat olivat panostaneet runsain mitoin kukkien asetteluihin ja kukkaloisto ilahdutti esteetikon silmää.

     
Helsingin Talvipuutarhassa toisena pääsiäispäivänä

Kamerana vanha Nikon D3100

     



5.4.2015

Hilkka Penttilän lyhyt elämäkerta

 Hilkan elämää




Koko lapsuuteni ajan olin saanut kuulla siitä kuinka minulla on samanlaiset silmät kuin Hilkalla. En koskaan ehtinyt nähdä tätä isäni sisarta, sillä hän menehtyi varsin nuorena. Jokaisen elämällä on jokin tarkoitus ja siksi halusin kerätä tähän ne vähäiset tiedon rippeet mitä olen saanut selvitettyä Hilkka-tätini elämästä. Kun menehtyneen ihmisen lähiomaiset ja ystävät ovat kuolleet, ei jäljelle jää kuin nimi hautakivessä tai joitakin valokuvia, joita seuraavat sukupolvet miettivät keitä he oikein olivatkaan. Tämä tarina on kunnianosoitus isäni  sisarelle, joka oli ilmeisesti varsin sosiaalinen ja avoin luonteeltaan. Tämän tarinan tarkoitus on kertoa uusille sukupolville kuka oli Hilkka ja toivon hänen muistonsa säilyvän tulevien polvien tietoisuudessa.

Hilkka syntyi heinäkuun 25. päivä 1918 Pohjois-Pirkkalassa Emil ja Alma Penttilän kolmantena lapsena. Suomi oli itsenäistynyt edellisen vuoden joulukuun 6. päivänä ja raskas sisällisota oli loppunut muutama kuukausi ennen Hilkan syntymää. Kesällä 1918 käytiin nuoressa tasavallassa sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä. Oma äidin puoleinen isoisäni oli ottanut osaa sotaan punaisten puolella.

Hilkan lapsuudesta ei ole jäänyt juurikaan merkintöjä.  Joitakin valokuvia ja koulutodistuksia. Ensimmäisessä hänestä otetussa valokuvassa hän on vanhempien sisarustensa  Erkki (s.1914) ja Kerttu (s.1916) välissä. Perheeseen syntyi vielä Antti vuonna 1921 ja Rauha 1925. Valokuvassa Hilkka on luultavasti kahden vuoden ikäinen joten se on otettu noin vuonna 1920. Valokuvat olivat tuohon aikaan vielä harvinaisia ja kallisarvoisia aarteita, joita säilytettiin perhealbumissa salin pöydällä. Penttilän nuori perhe asui  vanhassa pitkänomaisessa hirsitalossa, joka oli rakennettu 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Rakennuksen toisessa päädyssä oli suuri pirtti leivinuuneineen ja toisessa päädyssä perheen asuinhuoneet. Taloon oli kaksi erillistä sisäänkäyntiä verantoineen ja ovien pielissä kukkivat kesäisin juhannusruusut. Pihapiiriin valmistui uusi nykyaikaisin mukavuuksin varustettu talo vuonna 1930.




Oikealla perhekuva vuoden 1920 paikkeilla. Hilkka istuu totisena sisarustensä välissä. Kaikki lapset ovat pukeutuneet juhlavaatteisiin hienoine valkoisine kauluksineen. Vasemmalla Hilkka syksyllä 1931. Hän on juuri menossa Tampereelle oppikouluun. Hilkka on 13-vuotias.


Uusi talo rakennettiin vuoden 1930 aikana ja siinä oli alakerrassa sauna ja taloon tuli keskuslämmitys sekä juokseva vesi ja WC. Perheen elämänlaatu parani huomattavasti. Keskellä peltoa näkyvä pieni punainen rakennus oli entinen sauna. Mahtoi olla kylmä talvipakkasilla sinne kulkea.


Uusi rakennus näyttää kovin alastomalta juuri valmistumisen jälkeen. Talon viereen istutettua lehtimajaa ei vielä ole ja vasemmalla puolella oli myöhemmin komea koivujen rivistö. Nyt talo on saanut taas uuden ilmeen, kun uusi isäntä, Antin  Vesa-pojan vanhin poika Olli-Pekka, remontoi taloa uuden näköiseksi. Kaikki pellot on rakennettu täyteen asuintaloja ja nämä vanhat maisemat säilyvät enää minun sukupolveni mielissä elävinä.

Kesällä 1931 Anna Brameshuber tuli käymään poikansa Arminin kanssa Suomessa ja vanhassa synnyintalossaan.  Anna oli Emilin sisar ja hän oli avioitunut 1913 saksalaisen Max Brameshuberin kanssa. He asuivat Berliinissä. Mies tosin kuoli äkillisesti alle viisikymentävuotiaana vuonna 1927 niinpä Annasta tuli nuori leski ja yksinhuoltaja Saksaan.

Kuvassa vasemmalta: Hilkka, Kerttu, Armin, Anna, Alma, Rauha, Emil, Antti ja Erkki.

        Oikeassa alalaidassa Hilkka mustassa juhlamekossa on juuri päässyt ripille. Vasemmassa yläkuvassa Hilkka sisarusten kanssa ja keskellä pari ystävää. Yläkuvassa Hilkalla Kerttu-sisaren kaksoset sylissään. Hilkka ei ehtinyt kokea äitiyden riemua ja onnea.

Penttilän perheen Alma-äiti menehtyi 25.3.1939. ja saman vuoden syksyllä syttyi Suomeen talvisota. Hilkka oli valmistuntut lotaksi. 


Kertun kasospojat Keijo ja Kari sisarusten onnellisten katseiden suojelemina. Hilkalla lotta-puku. Pojat syntyivät vuonna 1939. ja ovat kuvassa 2-vuotiaiata. Sota-ajasta ei ole tietoakaan ja sisarilla on hienot koltut päällään ja pojilla uudet polvihousut. Ehkä heidän vakava ilmeensä kertoo jotakin sota-ajasta. Rauha oli Penttilän perheen kuopus, hän syntyi vuonna 1925.

 Hilkan jäämistöä tämä vanha postikortti, jossa on jaettu maa eri lottapiireihin. Suomella on kartassa vielä toinen käsivärsi ja kaakkoisosa maata, jotka sodan seurauksena menetettiin. Yläkuva sisaruksista on otettu Alma-äidin hautajaispäivänä huhtikuussa 1939. Erkki oli suorittamassa asevelvollisuuttaan Hämeenlinnassa ja siksi hänellä on armeijan varusteet yllään. Kuvassa vasemmalta lukien: Rauha, Antti, Hilkka, Kerttu, Erkki ja Emil.

Hilkan elämä päättyi tavallaan kesken: hän oli vasta 28-vuotias kun hänen elämälankansa katkesi Nokian sairaalassa. Hänellä oli puhjennut umpisuoli, joka aiheutti verenmyrkytyksen.  Tuolloin ei ollut vielä penisilliiniä yleisesti saatavilla.  Hilkka oli kihlautunut tilallisen poika Jaakko Kohman kanssa pari kuukautta ennen kuolemaansa. Mies suri pitkään Hilkkaa, mutta löysi itselleen vaimon vuosien kuluttua, mutta lapsia ei perheeseen tullut.