Meillä on unelma

Kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti Facebook päivityksen viikonloppuna : I'm dreaming of a strong brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in will soon enough burst into a million little pieces. ...... I have a strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland on one true Finnish nation...

Facebookin "Meillä on unelma"-sivusto kutsui kannattajia tulemaan tiistaina 28.7. klo 17.00  Kansalaistorille osoittamaan mieltä ihmisarvon puolesta rasismia ja vihaa vastaan.

Helsingin Kansalaistorille kokoontui yli 15.000  henkilöä  protestoimaan Immosen kirjoittamaa sanomaa vastaan. Facebookin kutsu ja suuren joukon saapuminen paikalle, oli osoitus ihmisten välittämisestä. Kun näin sen väkijoukon, uskoni ihmiseen nousi. Ehkä meillä on vielä toivoa pelastaa ihmiskunta ja tämä planeetta.

Immosen kannattaisi miettiä sitä, että onko olemassa jokin puhdasrotuinen suomalainen kansakunta. Ihmiset tällä Suomenniemellä ovat aina liikkuneet ja saaneet uusia vaikutteita muilta kansoilta. Mitä me olisimme ilman Ruotsilta saatuja lakeja ja länsimaista kulttuuriperintöä. Istuisimmeko edelleen korvessa savupirteissä ja laulelisimme Väinämöisestä ja elisimme metsän antimilla. Tämäkö on Immosen haluama puhdas suomalainen kansakunta. Olisiko meillä lainkaan teollisuutta tai kauppaa jolleivat uskaliaat ulkomaalaiset olisi tulleet tänne sijoittamaan ja perustaneet tehtaita ja ruukkeja?

Ei vieraita kulttureita tarvitse pelätä jos on oma identiteetti kunnossa. On tietenkin totta, että maahanmutto on ryöstäytymässä käsistä. Afrikan ja Lähi-idän sodat ovat saaneet turvaa hakevia ihmismassoja  liikkeelle. Emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme ihmisten kärsimyksiltä ja itsekkäästi ajatella, että hyvä, suljetaan vaan rajat ja hoitakoot muut maat pakolaisongelman. Ratkaisu ongelmaan pitää löytää EU-tasolla ja pitää muistaa, että myös suomalaiset työttömät massat ovat saaneet töitä Amerikasta, Australiasta ja puhumattakaan 400 000 Ruotsiin lähteneistä.

Tietysti nyt on toinen tilanne, kun töitä ei täällä ole edes suomalaisille. Ongelma on vakava. Ilmeisesti niiden, joilla on vielä työpaikka pitää nyt vaan alentaa palkkatasoaan. Kyllä ihmiset voivat hyvin luopua elintasostaan hivenen ja ajatella solidaarisesti koko kansakuntaa ja ihmiskuntaa. Krääsää on varmasti kertynyt jo ihan tarpeeksi kaikille. Ei ihminen loppujen lopuksi tarvise kovinkaan paljon ollakseen onnellinen: Hieman ruokaa ja vettä, katto pään päälle, vaatetus ja hyvät ihmissuhteet, kulttuuria ja välittämistä ja rakkautta.

Minulla on unelma: että sodat loppuisivat ja että ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan ja tästä maapallosta, joka on meidän kaikkien yhteinen ja ainoa koti maailmankaikkeudessa!!


Muutamia kuvia viime tiistailta

Nizzan lumoa, osa 2

Nizza perustettiin 300-luvulla eKr. kreikkalaisena siirtokuntana. Myöhemmin alueelle saapuivat roomalaiset. Keskiajalla asutus vetäytyi linnavuorelle (le Château). Vuodesta 1388 kaupunki kuului Savoijiin ja lopulta vuonna 1860 Nizzan kaupunki liitettiin Ranskaan.

 Jesuittaveljeskunta rakennutti Nizzan vanhaan kaupunkiin vuonna 1650 l'église du Gesùn,  joka on vanhin barokkityylinen kirkko kaupungissa.  Kirkon katossa on raamatunaiheisia maalauksia ja yli 160 enkeliaiheista patsasta tai kuvaa. 

Kirkko oli melkein tyhjä, kun iltapäivällä astuin sisälle hämärään kirkkosaliin. Huomioni kiinnittyi yksinäiseen nuorukaiseen, joka istui penkissä keskellä salia ja näytti syventyneen silmät kiinni hartaaseen rukoukseen. Ajattelin hänen ehkä opiskelevan papiksi, mutta hetken kuluttua tämä tummahiuksinen hoikka farkkuasuinen nuorukainen käveli ulos kirkosta, käynnisti oven pielessä olleen moottoripyöränsä ja lähti omille teilleen. Suomessa tällainen käytäntö on harvinaista, eikä lounastunnilla tulisi monenkaan mieleen lähteä kirkkoon hiljentymään. Minuun tämä mutkaton suhtautuminen hengellisyyteen teki suuren vaikutuksen.

Palais Lascaris rakennettiin vuonna 1657 ja se kuului korkea-arvoiselle nizzalaiselle  Lascaris-Vintimille-aatelissuvulle aina vuoteen 1802 saakka. Silloin se myytiin ja rakennus alkoi rappeutua. Lopulta Nizzan kaupunki osti sen vuonna 1942 ja kunnosti siitä museon.

Kun kävelin sisään palatsiin, huomioin eteisaulan värikkäät  kattomaalaukset ja komean portaikon, mutta palatsi oli hämärä, koska kadun vastakkaiset talot nousivat yhtä korkealle ja katujen kapeuden tähden avoimesta ikkunasta olisi voinut hyvin ylettyä kättelemään naapuriaan. Makuuhuoneessa oli pieni soppi lyhyelle vuoteelle ja seiniä koristelivat flaamilaiset seinäkankaat.

Kuvittelin mielessäni miltä olisi mahtanut tuntua elämä tuohon aikaan näin hämärissä huoneissa ja varmaankin talvisin hyvinkin kosteassa ympäristössä ja ilman nykyaikaisia saniteettitiloja. Koska silloisessa kaupungissa asuttiin niin lähekkäin, kaikki kulkutaudit levisivät nopeasti. En kaivannut paluuta 1600-luvun elämään. En muutenkaan viihtynyt näillä kapella kujilla. Pakenin näitä pahoja tuntemuksia valoisalle ja avaralle rantabulevardille.

Nizzan vanha kaupunki sijaitsee itäisessä osassa kaupunkia, linnanvuoren juurella. Kadut ovat kapeita ja mutkittelevia. Rakennukset ovat usein väritykseltään punaisia tai okranvärisiä ja vanhassa kaupungissa on useita barokkityylisiä kirkkoja tai kappeleita ja palatseja.

Place Massénan eteläpäädyssä on suihkulähde, la fontaine du soleil, jonka suunnitteli 1956 Alfred Janniot. Lähteessä on viisi kreikkalais-roomalaiseen tyyliin valmistettua pronssipatsasta. Patsaiden aiheet ovat, Maa, Venus, Merkurius, Mars ja Saturnus. Suihkulähteen keskeltä nousee marmorinen Apollo-patsas, joka suuntaa katseensa kohti kaupunkia ja tuntuu keskustelevan Jaune Plensan seitsemän mietiskelevän mieshahmon kanssa. Plensan teoksen nimi on La Conversation à Nice.

Ravintolan edustalla jonotti nuorisoa leppoisissa tunnelmissa.

Auringonlaskun aikaan nuoret rakastavaiset, turistit ja nuoriso kokoontuvat ihailemaan auringonlaskua pienelle niemelle le Quai Rauba Capèau, joka jakaa Nizzan kaupungin idän satama-alueeseen ja lännen Enkelten lahden kaupunginosaan.

Matkalla hotellille kohtasin nämä kaksi poliisia. Heillä oli turvanaan vaikuttavan näköisen hurtta. 

Place Massénan vieressä oleva Forum Jacques Médecin on iltavalaistuksessa kuin suoraan postikortista. Taustan vuoret ja valaistu kirkontorni luovat ikimuistoisen näyn.

 Pieni tyttö juoksenteli paljain jaloin matalassa vedessä, kun yhtäkkiä vesisuihkut alkoivat syytää sumupilviä ympäristöön. Tyttö pelästyi ja juoksi kauhuissaan vanhempiensa luokse.

Tytön isä otti tyttöä kädestä kiinni ja vei hänet rohkeasti kohti sumupilviä. Tytölle ei luultavimmin jäänyt mitään traumaa tapahtumasta, koska isänsä kanssa hän kohtasi sumupilvet rohkeasti ja huomasi, ettei siinä ollut mitään pelottavaa.

Hetken kuluttua sumusuihkeet muuttuivat pieniksi vesiputouksiksi ja maisema sai jälleen uuden sadunhohtoisen ilmeen.

Enkeltenlahtea reunustavat katuvalot sekä kukkuloiden valot loistavat pimeässä yössä ja luovat  tunnelmaa Nizzan yötaivasta vasten.