Finlaysonin palatseja
Viime viikon perjantaina tutustuin ensimmäistä kertaa Finlaysonin alueen historiaan ja hienoon Näsinpuiston ympäristöön. Aluksi päämääränä oli käydä katsomassa Tallipihan joulukojuja ja lähistöllä olevaa Milavida-museota. Tallipihalla oli käsityöläisten pieniä myyntikojuja ja karuselli, mutta asiakkaita ei juurikaan aamutuimaan näkynyt. Pistäydyimme ystäväni kanssa harmaasävyisessä kahvilarakennuksessa, jossa oli vielä tuohon kellonaikaan väljää, ja istahdimme sinne hetkeksi nauttimaan vanhanajan tunnelmasta. Tallipihan alueen aitauksessa seisoi aasi ulkosalla vesisateessa ja näytti hieman onnettomalta. Kolme pörröistä lammasta sen sijaan nautti lokoisesta olosta omassa karsinassaan tallin sisätiloissa, ja käsityöläisillä oli omat myyntipöytänsä tallin toisessa päädyssä.
Lähdimme kävelemään lähellä olevan Näsinpuiston puistotietä pitkin puiston korkeammalle kohdalle, jossa sijaitsee Näsilinnan palatsimainen rakennus. Komean palatsin rakennutti noin 100 vuotta sitten Finlaysonin puuvillatehtaan patruuna omaksi asunnokseen. Arkkitehtinä toimi Karl August Wrede ja upea barokkityylinen rakennus valmistui vuonna 1898. Milavida-palatsin rakennuttaja Peter von Nottbeck ei itse ehtinyt asua palatsissaan, sillä hän ja hänen vaimonsa kuolivat juuri vähän ennen rakennuksen valmistumista. Pariskunnalta jäi neljä nuorta orpolasta, jotka asuivat hoitajineen rakennuksessa muutaman vuoden ajan, mutta lasten huoltaja myi palatsin Tampereen kaupungille vuonna 1905 ja siihen avattiin Hämeen museo muutamaa vuotta myöhemmin. Museo lopetti toimintansa Vapriikin valmistumisen jälkeen ja Näsilinna sai rauhassa rappeutua 17 vuoden ajan, kunnes kaksi vuotta sitten kaupungilta löytyi rahaa palatsin remontoimiseen. Palatsi avattiin remontin jälkeen yleisölle 12.6.2015.
Näsilinnan palatsin ensimmäisen kerroksen salit palautettiin alkuperäiseen von Nottbeckin hengen mukaiseen asuun ja niihin tehtiin ravintola ja aulakahvila. Toisessa kerroksessa on Museo Milavida. Museossa on meneillään aina kaksi näyttelyä samaan aikaan. Tällä hetkellä museon suurimmissa saleissa esitellään von Nottbeck -aatelisperheen elämää 1800-luvun lopun aikaisessa tyylissä. Von Nottbeckit eivät seurustelleet tamperelaisten kanssa, vaan heidän seurapiiriinsä kuului samaan säätyyn kuuluvia ulkomaisia vieraita, jopa keisari Aleksanteri II vieraili vanhan patruunan Wilhelm von Nottbeckin vanhassa kaksikerroksisessa suuressa puurakennuksessa, joka on nyt purettu ja sen paikalle on rakennettu Palatsi-ravintola.
James Finlayson 1772-1852 oli syntynyt vaatimattomaan skotlantilaiseen perheeseen ja hän opiskeli varojen puutteen vuoksi vain koneteknikon ammatin. Kun Pietariin avattiin vuonna 1798 manufaktuurilaitos, James Finlayson pääsi sinne konemestariksi. Finlayson oli hyvin uskovainen mies ja hän matkusti myös Suomeen tuomaan tänne raamattuja, mutta sillä matkalla hän näki Tampereen koskineen ja päätti perustaa sinne oman konepajansa. Vuonna 1823 hän vaihtoi konepajansa tuotannon tekstiiliteollisuuteen, ja menestys alkoi 1828, kun hän siirtyi valmistamaan tuontipuuvillasta kankaita. Kuitenkin jo vuonna 1836 Finlayson myi tehtaansa kahdelle liikemiehelle joista toinen oli Carl Samuel Nottbeck. Myyntisopimukseen kuului, että Finlaysonin nimi säilyisi tuotteen nimenä. James Finlaysonilla ei ollut jälkeläisiä ja hän muutti takaisin Skotlantiin jonne hänet on haudattu. Nottbeckien tehtaan omistajuuden myötä alkoi Finlaysonin menestyvä liiketoimita Tampereella.
Carl Nottbeck oli syntyjään saksalainen, mutta hän oli muuttanut Tallinnaan ja sieltä Pietariin, jossa toimi liikemiehenä. Hänellä oli kaksi poikaa, joista Wilhelm lähetettiin Tampereen uuden tehtaan johtajaksi. Wilhelm ja hänen veljensä aateloitiin vuonna 1855. Wilhelm von Nottbeckin aikana Finlaysonin puuvillatehdas kukoisti ja tarjosi työpaikkoja tuhansille. Kun vuonna 1870 Tampereella oli noin 7000 asukasta, niin niistä jopa 2300 oli Finlaysonilla töissä. Wilhelm von Nottbeck sai seitsemän poikaa, joista kolme jäi Suomeen harjoittamaan liiketoimia. Finlaysonin valtakuntaa voidaan pitää valtiona valtion sisällä, sillä siellä oli oma posti, kirkko, koulu, kirjasto, seurakunta ja säästöpankki.
Kun Wilhelm von Nottbeck kuoli vuonna 1890, halusivat kaksi hänen pojistaan rakentaa itselleen omat hienot kodit Näsinpuiston ympäristöön. Peterille valmistui Milavida ja hiukan nuorempi veli Alexander purki isänsä vanhan puutalon ja rakennutti puiston keskelle upean uusrenessanssityylisen palatsin. Alexander oli vain 39-vuotias, kun talo valmistui vuonna 1899 ja vuotta myöhemmin hän kuoli. Vuonna 1904 Palatsi otettiin Finlaysonin palkattujen johtajien käyttöön. Palatsin viimeinen asukas oli 1970-luvulla toimistusjohtaja Stig Hästö. Sen jälkeen taloa pidettiin yhtiön kokous- ja edustustilana. Vuodesta 2004 rakennus siirtyi ravintoloitsija Keijo Olanderin omistukseen, jonka toimesta palatsi entisöitiin. Nyt Palatsi toimii korkeatasoisena ravintolana.
Finlaysonin maa-alueella on vielä kolmaskin palatsi; Pikkupalatsi, jonka rakennutti Finlaysonin isännöitsijä Christian Bruun vuonna 1897. Pikkupalatsi sijaitsee Hämeenpuiston ja Puuvillatehtaankadun kulmauksessa. Alakerta toimii tilausravintolana ja sinne järjestetään opastettuja kiertokäyntejä.
Aleksis Kiven patsas Tampereella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti