Pokémoneja metsästämässä Suomenlinnasta

Viime viikolla teimme lapsenlapseni kanssa retken Suomenlinnaan. Tällä kertaa tarkoituksena oli löytää mahdollisimman paljon Pokémon-hahmoja. Heti satamassa löytyi varsin harvinainen pokémon-olento. Vietimme hauskan iltapäivän kuljeskellen koko saaren ympäri. Kävelimme miltei kymmenen kilometriä päivän kuluessa. Saaren eteläkärjessä poikkesimme Nikolai-pizzeriassa.

Tällä viikolla latasin Pokémon Go -mobiilipelin puhelimeeni, ja aloin opetella sen käyttöä. Oli pakko lukea ohjeita, sillä en ymmärtänyt mistä niitä pokémon -olioita oikein ilmestyy, ja kuinka ne saisin kiinni, ja mitä ovat Luret ja pokestopit. Nyt olen pyydystänyt 10 hahmoa, joista suurimman osan sain Kaivopihan varsinaiselta pokémonfanien kokoontumispaikalta. Kaikkiaan hahmoja on 250. Peli on saatavilla vain englanninkielisenä versiona. Peli julkaistiin heinäkuun 16. päivänä, ja se on saavuttanut suuren suosion maailmanlaajuisesti.

Mietin mikä pelissä oikein koukuttaa. Ehkäpä se on pelin uudenlainen tapa hakea pokémon-otuksia luonnosta samalla kävellen. Lisäksi jännittävä odotus siitä, mistä uusi olio voisi pompata kännykän ruutuun. Pitää olla nopea, sillä pokepalloja on aluksi noin sata, mutta niitä voi ostaa lisää tai niitä voi saada lisää pokestopeilta.  Eikä se pokémon -hahmo helpolla mene sinne pallon sisään. Pokemoneja voi myös kasvattaa pokémonin munista ja niitä voi hoitaa, jos ne ovat haavoittuneet taisteluissa. Ehkäpä tämä hoivaaminen ja kasvattaminen sekä toisaalta poikia kiinnostava taisteleminen on jutun yksi ytimistä.

Välillä pitää pysähtyä ja yrittää saada pokepallo osumaan pokémoniin. 

Sitten taas jatketaan kävelyä ja toivotaan uuden hahmon ilmestyvän kännykän ruudulle.

Suomenlinnan kaksi suurinta saarta muodostavat erittäin monipuolisen ympäristön. Kirkon ympärillä on rehevä lehtipuupuisto ja siellä voi vaikka syödä omia eväitä.

Taivas oli hohtavan sininen, kun saavuimme saarelle. Turisteja oli vielä varsin runsaasti.

Leikkikentällä  unohdettiin hetkeksi näyttöön tuijottaminen. Mukavan rentouttava leikkihetki teki terää.

Kohta jatkettiin matkaa ja lähdettiin kiipeämään kohti Susisaaren maisemia.

Tunnelin kautta jatkettiin matkaa kohti linnoituksen perustajan Augustin Ehrensvärdin asuintaloa. Rakennus on nykyään museona.

Ehrensvärdin haudalla kohtasimme joukon aasialaistaustaisia nuorukaisia, jotka kuvasivat innokkaasti hautapatsasta. Kuka tietää ehkä he myös etsivät pokémoneja.

Kuninkaanportin lähellä hanhet kiinnitivät huomiota.

Suomenlinnassa asustaa ympäri vuoden lähes tuhatkunta asukasta. Siellä on alakoulu, kirjasto, kauppa ja majoituspaikka sekä useita ravintoloita ja museoita. Se olisi unelmapaikka asustaa ainakin yhden vuoden ajan, jolloin voisi seurata luonnon kiertokulkua aivan läheltä pitäen

Saaren länsiosassa on kallioita, joille monet tulevat ottamaan aurinkoa helteisinä päivinä. Mereltä näytti nousevan uhkaavan näköisiä tummia pilviä.

Yksinäinen haaveilija katseli merelle ja kuunteli aaltojen rauhoittavaa loisketta rantakallioihin.

Vielä viimeinen pokémonin pyydystys, ja sitten oli aika lähteä kohti lauttarantaa.

Merelle muodostui hauskan näköinen sadepilvipatsas, joka oli tulossa kohti saarta. Tämänkertainen retki Suomenlinnaan oli varsin antoisa. Sain viettää laatuaikaa rakkaan lapsenlapseni seurassa, ja opin jotakin nykyhetken uudesta ilmiöstä aivan konkreettisella tasolla. Suomenlinnasta on tullut minulle erittäin tärkeä paikka. Siellä tuntee historian havinaa, ja luonto on lähellä. Varsinkin meren meditatiivinen vaikutus tuntuu kaikkialla.