Aluksi suuntasin kohti Senaatintoria, ja katselin ihaillen Suurkirkon seiniin heijastettua valoshowta. Siinä vilahtivat kukkakoristeet, lintuja ja muita taideteoksia. Torilla oli valtavasti kaikenikäistä väkeä ja paljon kokonaisia perheitä lapsineen.
Sofiankadun alkupäähän oli kokoontunut suuri ihmismassa, ja lähdin katsomaan mitä siellä tapahtui. Koko Sofiankatu oli suljettu ja vartijat päästivät pienen joukon kerrallaan tutustumaan lähemmin venäläissyntyisen graafikon Alexander Reichsteinin ohuista metallilangoista muodostettuja ihmishahmoja, jotka loistivat sinisinä pimeässä illassa. Teoksen nimi oli: He olivat täällä. Reichsteinin teokset kuvasivat kaupungin entisiä asukkaita, jotka hänen mukaansa ovat jättäneet jälkensä kaupunginosan elämään.
Pian sormeni kohmettuivat kylmyydestä, sillä jouduin kuvaamaan ilman käsineitä. Kohta oli pakko päästä sisätiloihin lämmittämään tunnottomia käsiäni. Ulkona oli nimittäin 11 astetta pakkasta, ja pureva tuuli sai sään tuntumaan kirpakkaalta. Lähistöllä oleva jugend-kahvila Aschan sopi tarkoitukseen. Lämpimän juoman jälkeen jatkoin ripeästi Espaa pitkin kohti Vanhaa kirkkopuistoa. Halusin ehdottomasti nähdä sinne rakennetun lyhtypuiston.
Pieni puistikko näytti kauniilta jo kaukaa, mutta vasta puiston sisälle päästyäni, lumouduin melkein sanattomaksi edessäni kohtaamastani näystä. Puissa riippui mitä uskomattomamman näköisiä, eri muotoisia ja mallisia lyhtyjä, jotka loivat salaperäistä tunnelmaa ympäristöön. Valoteos valaisi paljaita puita vaihtuvin värein ja paikoin vesihöyry loi maisemaan utuisen ja salaperäisyyden vaikutelmaa. Olin saapunut lapsuuden taikametsään, jossa mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Vanhat koukeroiset puut muodostivat ihmeen kauniin, epätodellisen näköisen satumaailman.
Lyhtyjä olivat valmistaneet Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston opiskelijat. Puistoa kuratoi valosuunnittelija Mia Kivinen. Paljon teoksia jäi minulta tällä kertaa näkemättä, mutta jo tuo pieni otos kertoi jotakin taiteilijoiden ilmaisuvoimasta ja mielikuvituksen rikkaudesta.
Pohdin myöhemmin kotona tällaisten tapahtumien merkitystä. Festivaalista tuli hyvinkin intiimi tapahtuma, sillä yleisö riensi tyytyväisen oloisena paikasta toiseen. Lapsille jäi luultavasti hyviä muistoja. Tällaiset yhteiset kokemukset luovat yhteisöllisyyttä, ja se tuotti puhdasta iloa, kaupallisuus oli tyystin poissa. Ajattelin kiitollisena kaupungin päättäjiä ja taiteilijoita. Nämä verorahat eivät menneet hukkaan, vaan loivat toivoa ihmiskunnan pyrkimyksestä parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti