Muistoja viime kesältä

Syksy saapuu ja ajattelin tehdä yhteenvedon tämän kesän tärkeimmistä itseäni koskettavista tapahtumista.  Mitä jäi mieleen ja mikä liikutti, mitkä päivät erottuivat jokapäiväisestä ajanvirrasta.

Kesäkuu

Matka Etelä-Ranskaan erottuu selvästi:  Nizza ja Hyèresin upea huvila sekä oman perheen seura. Se muisto sykähdyttää edelleen. Giensin korkeat ja teräväreunaiset jyrkät kalliot ja alhaalla vellovat tyrskyt.

Heinäkuu

  Savonlinnan opperajuhlat oli huippukokemus heinäkuussa.  Kaupunki, lapsuudenajan ystävät, upea majatalo Lossiranta Lodge aivan linnan juurella ja itse oopperaesitys hurmasivat ja jättivät syviä muistijälkiä.  Boris Godunovan roolissa esiintyi Matti Salminen ja hän sykähdytti vanhenevana ja synnintunnoissa rypevänä tsaarina oopperan viimeisessä jaksossa.

Tämän kuvan on ottanut Soila Puurtinen ja se on julkaistu 15.7.2015 Aamulehdessä.

Väliajalla yleisö nautti virvokkeita ja ihaili linnan jykeviä muureja.

Lossiranta Lodge-majatalosta aukeni unohtumaton näköala suoraan Olavinlinnaan

Elokuu

 Helteet  ja kauniit kesäsäät tulivat vihdoin ja minä ihastuin Suomenlinnaan. Matka saarelle kestää vain runsaat 10 minuuttia ja kuitenkin siinä ajassa pääsee aivan erilaiseen maailmaan. Saarella tuntee historian läsnäolon hyvin voimakkaasti. Meri on joka puolella, turisteja on kiinoisaa katsella ja seurata, saarelta saattaa löytää myös rauhallisia paikkoja.

Suurta iloa olen saanut tämän kesän kuluessa kokea lukiessani iltaisin muutaman sivun verran Michel de Montaignen Esseitä-teossarjaa. Tätä teosta on turha lukea nopeasti kuin romaania, sitä pitää lukea hitaasti ja ajatuksella. Hän itse uhrasi elämästään 20 vuotta teosten kirjoittamiseen. Lähes viisisataa vuotta sitten elänyt Montaigne kirjoitti linnansa tornihuoneessa elämänfilosofiansa kolmeen jykevään teokseen, joista kaksi ensimmäistä osaa sisältävät jo yli tuhat sivua. Montaigne sai kasvatuksen humanististä aatesuuntaa mukaellen ja hänen ensimmäinen kotikielensä oli latina. Esseissä hän lainaa paljon viisautta antiikin kirjailijoilta ja filosofeilta sekä käyttää omia elämänkokemuksiaan esimerkkinä omista havainnoistaan elämän kaikilta osa-alueilta. Hän kirjoittaa minä-muodossa ja hänen äänensä tulee hyvin lähelle, aivan kuin hän puhuisi suoraan ystävänä ystävälle. Nämä hänen ajatuksensa ovat saaneet tämän kesän tuntumaan täyteläiseltä. Joskus pitää etsiä menneisyydestä sielunkumppaneita, jollei löydä ketään omalta aikakaudeltaan. Tämä nykyinen materialistinen maailma tuntuu toisinaan vieraalta. On unohdettu ihmisen todellinen luonto: olemme fyysisen olomuodon lisäksi myös henkisiä ja spiritualistisiä olentoja.