Nizza perustettiin 300-luvulla eKr. kreikkalaisena siirtokuntana. Myöhemmin alueelle saapuivat roomalaiset. Keskiajalla asutus vetäytyi linnavuorelle (le Château). Vuodesta 1388 kaupunki kuului Savoijiin ja lopulta vuonna 1860 Nizzan kaupunki liitettiin Ranskaan.
Jesuittaveljeskunta rakennutti Nizzan vanhaan kaupunkiin vuonna 1650 l'église du Gesùn, joka on vanhin barokkityylinen kirkko kaupungissa. Kirkon katossa on raamatunaiheisia maalauksia ja yli 160 enkeliaiheista patsasta tai kuvaa.
Kirkko oli melkein tyhjä, kun iltapäivällä astuin sisälle hämärään kirkkosaliin. Huomioni kiinnittyi yksinäiseen nuorukaiseen, joka istui penkissä keskellä salia ja näytti syventyneen silmät kiinni hartaaseen rukoukseen. Ajattelin hänen ehkä opiskelevan papiksi, mutta hetken kuluttua tämä tummahiuksinen hoikka farkkuasuinen nuorukainen käveli ulos kirkosta, käynnisti oven pielessä olleen moottoripyöränsä ja lähti omille teilleen. Suomessa tällainen käytäntö on harvinaista, eikä lounastunnilla tulisi monenkaan mieleen lähteä kirkkoon hiljentymään. Minuun tämä mutkaton suhtautuminen hengellisyyteen teki suuren vaikutuksen.
Palais Lascaris rakennettiin vuonna 1657 ja se kuului korkea-arvoiselle nizzalaiselle Lascaris-Vintimille-aatelissuvulle aina vuoteen 1802 saakka. Silloin se myytiin ja rakennus alkoi rappeutua. Lopulta Nizzan kaupunki osti sen vuonna 1942 ja kunnosti siitä museon.
Kun kävelin sisään palatsiin, huomioin eteisaulan värikkäät kattomaalaukset ja komean portaikon, mutta palatsi oli hämärä, koska kadun vastakkaiset talot nousivat yhtä korkealle ja katujen kapeuden tähden avoimesta ikkunasta olisi voinut hyvin ylettyä kättelemään naapuriaan. Makuuhuoneessa oli pieni soppi lyhyelle vuoteelle ja seiniä koristelivat flaamilaiset seinäkankaat.
Kuvittelin mielessäni miltä olisi mahtanut tuntua elämä tuohon aikaan näin hämärissä huoneissa ja varmaankin talvisin hyvinkin kosteassa ympäristössä ja ilman nykyaikaisia saniteettitiloja. Koska silloisessa kaupungissa asuttiin niin lähekkäin, kaikki kulkutaudit levisivät nopeasti. En kaivannut paluuta 1600-luvun elämään. En muutenkaan viihtynyt näillä kapella kujilla. Pakenin näitä pahoja tuntemuksia valoisalle ja avaralle rantabulevardille.
Nizzan vanha kaupunki sijaitsee itäisessä osassa kaupunkia, linnanvuoren juurella. Kadut ovat kapeita ja mutkittelevia. Rakennukset ovat usein väritykseltään punaisia tai okranvärisiä ja vanhassa kaupungissa on useita barokkityylisiä kirkkoja tai kappeleita ja palatseja.
Ravintolan edustalla jonotti nuorisoa leppoisissa tunnelmissa.
Auringonlaskun aikaan nuoret rakastavaiset, turistit ja nuoriso kokoontuvat ihailemaan auringonlaskua pienelle niemelle le Quai Rauba Capèau, joka jakaa Nizzan kaupungin idän satama-alueeseen ja lännen Enkelten lahden kaupunginosaan.
Matkalla hotellille kohtasin nämä kaksi poliisia. Heillä oli turvanaan vaikuttavan näköisen hurtta.
Place Massénan vieressä oleva Forum Jacques Médecin on iltavalaistuksessa kuin suoraan postikortista. Taustan vuoret ja valaistu kirkontorni luovat ikimuistoisen näyn.
Pieni tyttö juoksenteli paljain jaloin matalassa vedessä, kun yhtäkkiä vesisuihkut alkoivat syytää sumupilviä ympäristöön. Tyttö pelästyi ja juoksi kauhuissaan vanhempiensa luokse.
Tytön isä otti tyttöä kädestä kiinni ja vei hänet rohkeasti kohti sumupilviä. Tytölle ei luultavimmin jäänyt mitään traumaa tapahtumasta, koska isänsä kanssa hän kohtasi sumupilvet rohkeasti ja huomasi, ettei siinä ollut mitään pelottavaa.
Enkeltenlahtea reunustavat katuvalot sekä kukkuloiden valot loistavat pimeässä yössä ja luovat tunnelmaa Nizzan yötaivasta vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti