Katukuvausta Tukholmassa

NK on hieno vanhanajan tavaratalo. Se on kuin kokonaistaideteos, jossa jokainen yksityikohta on tarkoin harkittu ja hiottu kahvilapöytien kukka-asetelmia myöten. Myyjät hymyilevät ystävällisesti ja ovat palvelualttiita. Tavaratalosta on häivytetty kaupallisuus: tänne tullaan viihtymään ja samalla voidaan saada uusia ideoita omaa kotia kaunistamaan. Stockmann on valitettavasti jäänyt pahasti 70-luvulle kehityksessään. Stockalla on kaikki paikat tungettu täyteen tavaraa, mikä ei lisää ostohaluja. Myyjiä ei näy missään ja kaupallisuus on liian näkyvää. Stocka on nykyään kuin markkinahalli verrattuna NK:n hillittyyn charmiin.

Nämä vaaleanpunaiset hevoskastanjapuut viehättivät erikoisuudellaan Norrmalmstorilla.

NK:n jälkeen lähdin vaeltamaan kohti Östermalmia, kun vastaan tuli upea joukko ratsumiehiä varustettuina kultaisilla kypärillä ja miekoilla. Joukot olivat hyvin koulutettuja ja ylvään näköisiä suoraryhtisiä viikinkien jälkeläisiä.

Jatkoin Biblioteksgatanin kävelykadulle ja koska oli lounasaika, ihmisillä tuntui olevan kova kiire. Miehet pukeutuvat paremmin kuin Helsingissä. Heillä on edelleen tiukat ja kapeat farkut tai muut pitkäthousut ja täällä ei silmään pistänyt yksikään kaljamahainen uros. Miehet selvästi hoitavat itseään ja ovat ilo silmälle.

Ruotsalaiset naiset ovat pitkiä, hoikkia ja elegantteja täällä Östermalmilla. Muotina tuntuu olevan edelleen kapeat farkut ja muutamalla muotitietoisemmalla yksilöllä oli jo  leveät lahkeet. Elegantteja ja silti seksikkäitä kaunottaria.

Sibyllegatanilla  kohtasin uuden joukon ratsumiehiä. Näillä oli erilainen päähine, olivatko kenties vielä alokkaita.

Stureplanilla suuret katujulisteet mainostivat kesän uimapukumuotia ja ne eivät jättäneet mitään arvailujen varaan. Tämän tytön kroppa oli täydellinen, vaikka photoshopilla nykyään saadaan pieniä epäkohtia muokattua pois häiritsemästä. Pyrkimys on saada täydellisen kaunis lopputulos ja ruotsalaiset ovat todella pitkällä kauneudenpalvonnassaan.